Työelämän todellisuus ja siitä totena esitetyt väittämät eivät aina vastaa toisiaan. Väittämistä muodostuu myyttejä, joilla perustellaan kiireellisiä muutoksia ja vakiintuneiden sopimuskäytäntöjen ja normien purkamista.
Tamperelaisen yliopistolehtorin Pasi Pyöriän toimittamassa kirjoituskokoelmassa Työelämän myytit ja todellisuus perataan tosiasioiden ja tilastojen valossa työelämästä esitettyjä sitkeästi eläviä väittämiä.
Pyöriän myyteiksi nimittämiä ilmiöitä syntyy, kun media suorittaa perustehtäväänsä uutisoimalla asioista ja herättämällä keskustelua.
– Median toimintasykli on hektinen ja uutisointia vaivaa historiattomuus ja sirpaleisuus. Usein keskitytään yhteen asiaan kerrallaan suhteuttamatta esitettyä näkemystä aikaisempaan tietoon ja tutkimukseen.
– Kun asiaa toistetaan riittävän usein totena, siitä muodostuu myytti.
Myyteillä on Pyöriän mukaan usein myös poliittisia, taloudellisia ja muita tarkoitusperiä. Vaikka asioita ei tahallaan vääristeltäisikään, esitetään valikoituja tosiasioita itselle tarkoituksenmukaisesta näkökulmasta.
– Esimerkiksi työmarkkinajärjestöt ovat vahvasti esillä mediassa, erityisesti työnantajien näkemykset.
Työelämä myrskyn silmässä
Yksi keskeisistä myyteistä on työelämän raju muutos. Globalisaation, digitalisaation ja automaation vaikutuksesta työelämä on myrskyn silmässä, mikä edellyttää ripeitä ja rajuja muutoksia. Muutospuheella perustellaan poliittisia ja työmarkkinapoliittisia tavoitteita.
Väitteiden mukaan työehtosopimukset eivät kuulu nykyaikaisille joustaville työmarkkinoille vaan ovat haitallisia yrityksille, työntekijöille ja työllisyydelle. Työntekijöiden työaikasuojelu ei ole tätä päivää 24/7-yhteiskunnassa. Tarvitaan nykyisten sopimusrakenteiden purkamista ja lakimuutoksia norminpurun näkökulmasta.
Pyöriä pitää selvänä, että työelämä on muutoksessa. Muutosta kuitenkin liioitellaan ja unohdetaan, että muutosta on ollut aina. Tapahtuu myös murroksia, mutta vasta jälkikäteen murroskohdat ovat kirkkaasti nähtävissä.
– Nykyinen muutos on pientä ja hidasta verrattuna 1960- ja 1970-lukujen ammatti- ja elinkeinorakenteiden murrokseen. Se toi väkeä kaupunkien tehtaisiin ja etenkin palveluihin. Paljon ihmisiä muutti työn perässä Ruotsiin.
Digitalisaatiokaan ei ole Pyöriän mukaan uusi asia. Hän näkee muutoksen enemmänkin evoluutiona kuin revoluutiona.
– Jo 1990-luvulla pankeissa tapahtui iso rakennemuutos. Pankkien peruspalveluista irtisanottiin ihmisiä ja opetettiin kansalaiset palvelemaan itse itseään verkossa. Nyt tämä on arkipäivää.
On myös jatkuvuutta
Pyöriä muistuttaa, ettei kaikki ole yhtä muutoksen mylläkkää. On myös kestäviä, hitaasti muuttuvia rakenteita, on jatkuvuutta.
– Pysyvyyksien ja jatkuvuuksien huomaaminen muutospuheen ohella olisi tärkeää, ettei ihmisissä lietsota turhia pelkoja. Jatkuvuus tuo turvaa ihmisille.
Jatkuvuutta edustavat Pyöriän mukaan esimerkiksi työmarkkinoiden sääntelyyn liittyvät instituutiot ja lait, myös sosiaaliturva. On myös vakiintuneita toimintatapoja työehdoista sopimiseksi.
– Nämä eivät muutu yhdessä yössä, vaikka teknologia kuinka kehittyy. On oikein hyvä, työmarkkinoilla ja työpaikoilla ristiriidat ratkotaan pääsääntöisesti neuvottelemalla.
Työsuhteet pitävät pintansa
Sitkeisiin työelämämyytteihin kuuluu väite, jonka mukaan pitkät ja pysyvät työsuhteet ovat jääneet historiaan, koska palkkatyö pirstaloituu pätkiksi ja projekteiksi.
– Tämä on usein toistettu hokema, mutta se ei pidä paikkaansa. Eikä se todeksi muutu, vaikka sitä kuinka jankutetaan.
Pätkätyötä ja huonosti palkattua työtä on ollut aina, Pyöriä muistuttaa. Suuria muutoksia ei ole tapahtunut sinä aikana, kun asiaa on tilastoitu.
– Kokoaikainen palkkatyö on ollut ja on yhä ylivoimaisesti yleisin työnteon muoto.
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 65 prosenttia työllisistä on toiminut kokoaikaisessa, toistaiseksi jatkuvassa työsuhteessa koko 2000-luvun ajan.
Tosiasiassa yösuhteet ovat keskimäärin pidentyneet. Tilastokeskuksen vuoden 2013 työolotutkimuksen mukaan palkansaajat ovat työskennelleet saman työnantajan palveluksessa 10,3 vuotta. Vuonna 1984 vastaava keskiarvo oli 8,3 vuotta.
Määräaikaiset työsuhteet eivät ole lisääntyneet 2000-luvulla. Osa-aikatyö on yleistynyt vain hiukan ja vuokratyötä tekee noin 2 prosenttia palkansaajista.
Suurin muutos koskee yrittäjyyttä. Maatalousyrittäjyys on vähentynyt ja yksinyrittäjyys lisääntynyt. Se on yleistynyt noin prosenttiyksikön verran, noin 6,5 prosenttiin työllisistä.
Työtä vuorotta?
Puheet siirtymisestä 24/7-yhteiskuntaan ovat Pyöriän mukaan tarua.
– Tilastokeskus on koonnut 1970-luvun lopulta ajankäyttötutkimusta, joka perustuu vastaajien yksityiskohtaisiin päiväkirjoihin. Tuorein aineisto on vuodelta 2010. Sen perusteella ansiotyön rytmi on pysynyt hyvin muuttumattomana 1970-luvun lopulta asti.
Normaali päivätyörytmi on kestänyt. Neljä viidestä palkansaajasta työskentelee aamu- ja iltapäivisin normaaleina työaikoina työnantajan tiloissa.
– Työelämä noudattaa edelleen ihmisten sosiaalista rytmiä, jossa illat on varattu vapaa-ajalle.
Purkamista kaipaavia myyttejä löytyy Pyöriän vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi nuorten työllisyystilanne ei ole niin heikko, kun työttömistä nuorista perataan pois opiskelijat. Myöskään nuorten työmoraali ei ole heikentynyt. Nuoret pärjäävät kyllä työelämässä, kun pääsevät työn syrjään kiinni. Työelämän epävarmuus ei ole räjähtänyt käsiin, eikä työpaikkaa vaihdeta kuin paitaa.
Pyöriä pitää väärien uhkakuvien ja valheellisten myyttien rakentelua erityisen haitallisena yhdessä mielessä. Kun niiden pohjalta toimitaan ja rakennetaan politiikkasuosituksia, niistä voi muodostua itseänsä toteuttavia ennusteita.
Haastattelu perustuu teokseenTyöelämän myytit ja todellisuus.Toimittanut Pasi PyöriäGaudeamus 2017