Anniina Säilynoja

Reilusti miesenemmistöinen hallituksemme päätti, että Suomen nostavat suosta pienipalkkaiset julkisen sektorin naiset. Hallitus sääti lain, jolla julkisen sektorin työntekijöiden lomarahoja leikataan kolmen vuoden ajan 30 prosenttia. Tällä rahoitetaan työnantajien sosiaaliturvamaksujen alentamista yksityisellä sektorilla.

Eihän sen näin pitänyt mennä. Pitkään on tiedostettu palkkaero nais-ja miesvaltaisten alojen välillä. Tavoitteena olisi pitänyt olla palkkaerojen kaventaminen, ei kasvattaminen.

Hallituksen asenne työelämän tasa-arvoon tuntuu olevan edelleen se, että naiset on reservi, joka menee tarvittaessa kotiin ja joka tekee työtä kutsumuksesta, ei palkan takia. Aina sanotaan, että kyse on rakenteellisesta ongelmasta. Tasa-arvoministeri totesikin palkkaerojen johtuvan siitä, miten pitkään kukin ehtii olla työelämässä, ja siitä, että naiset ja miehet ovat paljolti suuntautuneet eri aloille. Ministeri Juha Rehula siis tietää ongelmien taustat, mutta ei muun hallituksen tavoin halua tehdä niille mitään.

Suomessa palkkaeroille on ”hyväksyttäviä syitä”.

Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on ollut yksi suurimmista ylpeiden aiheista Suomi 100 -hehkutuksessa. Uudet konkreettiset visiot tasa-arvon edistämiseksi kuitenkin puuttuvat täysin. Aivan kuin rakenteelliset ongelmat olisivat annettuja, ja niitä ei voisi muuttaa kuin korkeintaan patistamalla naisia opiskelemaan insinööreiksi. Kyllä voi muuttaa!

Islannin parlamentti hyväksyi keväällä lain, joka velvoittaa sakon uhalla yksityisen ja julkisen sektorin työnantajat maksamaan samasta työstä samaa palkkaa sukupuolesta, etnisyydestä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai kansallisuudesta riippumatta. Suomessakin palkkasyrjintä on kielletty, mutta palkkaeroille on ”hyväksyttäviä syitä”.

ILMOITUS

Vuonna 2016 naisten solmimista uusista työsuhteista 60 prosenttia oli määräaikaisia, kun taas miesten uusista työsuhteista 48 prosenttia. Ajasta pahasti jälkeenjäänyt vanhempainvapaajärjestelmä vaikuttaa niin naisten työsuhteisiin kuin etenemismahdollisuuksiin.

Vanhempainvapaajärjestelmä, määräaikaiset työsuhteet ja matalampi palkkataso vaikuttavat myös naisten eläkkeisiin. Vuonna 2016 ero naisten ja miesten keskimääräisessä eläkkeessä oli noin 580 euroa kuussa.

Tarvitsemme palkkatasa-arvolain, avoimuutta palkkaukseen, vanhempainvapaiden uudistamisen 6+6+6-malliin sekä subjektiivisen päivähoito-oikeuden.

Ollaan ylpeitä tasa-arvosaavutuksista ja jatketaan hyvinvointivaltion rakentaneiden sukupolvien työtä – niiden, jotka eivät pelänneet puuttua rakenteisiin. Kyse on myös työn arvostuksesta. Innovaatioiden kehittäminen on tärkeää, mutta niin on lasten ja sairaiden hoitaminenkin.