All Over Press/Alamy/Stockimo/Heini Kettunen

Kun THL tutki vuonna 1987 syntyneet 1990-luvun laman lapset, taustalta löytyi monenlaista huono-osaisuutta. Miten nuoret aikuiset selviävät uusista lamaleikkauksista?

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) hankkeessa selvitettiin viranomaisrekisterien avulla kasiseiskojen elämänkulkua sikiökaudelta 25 ikävuoteen saakka. Tulokset kohahduttivat. Esimerkiksi joka kolmas kasiseiska oli saanut psykiatrisen diagnoosin tai käyttänyt psyykenlääkkeitä. Liki kolmasosa oli myös jossain vaiheessa joutunut turvautumaan viimesijaiseen sosiaaliturvaan eli toimeentulotukeen.

Hankkeen pääsanoma on se, että vanhempien ongelmat siirtyvät helposti eteenpäin lapsille ja heikentävät lasten myöhempää hyvinvointia. Jotta näin ei tapahtuisi, tarvitaan perheiden ongelmia ehkäiseviä ja helposti saavutettavia julkisia palveluita.

Kuitenkin juuri kyseisistä palveluista leikattiin 1990-luvun laman aikana, kun vuonna 1987 syntyneet elivät lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Siksi he ovat saaneet lempinimen: laman lapset.

Uudet riskit osuvat erityisesti nuoriin aikuisiin, jotka ovat siirtymässä työelämään, perustamassa perhettä ja ostamassa ensiasuntoa.

Itsekin synnyin vuonna 1987. Olenkin seurannut nykyisen hallituksen leikkauspolitiikkaa huolestuneena. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan Suomen taloutta voidaan tasapainottaa lähinnä leikkaamalla julkisen sektorin peruspalveluista: varhaiskasvatuksesta, koulutuksesta, työttömyysturvasta…

Eikö satavuotiaassa Suomessa ole opittu mitään THL:n merkittävästä tutkimushankkeesta?

ILMOITUS

Ongelmat jäävät ihon alle

1990-luvun lama-Suomi on surullisenkuuluisa massiivisista julkisen sektorin leikkauksista. Pelkästään Paavo Lipposen ensimmäinen hallitus (1995–1999) leikkasi laman jälkeen 20 miljardia markkaa, mikä vastasi noin neljää prosenttia silloisesta bruttokansantuotteesta. Leikkaukset kohdistuivat erityisesti matalan kynnyksen palveluihin, kuten päivähoitoon ja peruskouluun.

THL:n syntymäkohorttitutkimuksessa mukana ollut erikoistutkija Tiina Ristikari näkee matalan kynnyksen palveluista leikkaamisen lyhytnäköisenä lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta.

– Matalan kynnyksen palvelut ehkäisevät ongelmien kasaantumista perheissä. Näiden palveluiden juju on siinä, että ne saavat lapsen arjen sujumaan: lapsi saa perustarpeensa tyydytetyksi, pystyy elämään arkirutiineja ja kokee itsensä tärkeäksi, Ristikari kuvailee.

Hän painottaa, että matalan kynnyksen palvelut ovat erityisen tärkeitä silloin, kun perhe kohtaa ongelmia, kuten sairauksia tai työttömyyttä. Mikäli perheen ongelmiin ei puututa ajoissa, ne alkavat kasautua ja myös siirtyä vanhemmilta lapsille, kun perheen arki muuttuu hankalaksi.

Juuri ongelmien ylisukupolvisuus on käynyt ilmi THL:n syntymäkohorttitutkimuksesta: ne kasiseiskat, joiden perheissä on ollut ongelmia 1990-luvulla, kokevat enemmän taloudellisia ja terveydellisiä ongelmia myöhemmässä elämässään kuin hyvinvoivissa perheissä varttuneet.

Ongelmien ylisukupolvisuutta voidaan lieventää pitämällä kiinni matalan kynnyksen palveluista, joita THL:n tutkimuksessakin luonnehditaan merkittäviksi perheiden hyvinvoinnin kannalta. Juuri niistä kuitenkin leikattiin 1990-luvulla – ja leikataan tälläkin hetkellä.

Leikkauksista toisiin

Reilut kymmenen vuotta 1990-luvun laman jälkeen iski finanssikriisi vuonna 2008. Sen jälkeen Suomessa ja maailmalla on koettu laskusuhdannetta lähes näihin päiviin saakka. Laskusuhdanteeseen vedoten Sipilän hallitus on toteuttamassa mittavia, noin neljän miljardin euron leikkauksia erityisesti varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, opintotukeen sekä työttömyyskorvauksiin.

Leikkaukset vastaavat noin puolta prosenttia nykyisestä bruttokansantuotteesta. Kyseessä eivät siis ole yhtä mittavat leikkaukset kuin 1990-luvulla. Nykyiset leikkaukset tulevat kuitenkin aiempien päälle: matalan kynnyksen palveluiden ja vähimmäisturvan tasoa ei ole missään vaiheessa nostettu 1990-lukua edeltäneelle tasolle.

Meidän kasiseiskojen – samoin kuin meitä hieman nuorempien ja vanhempien – kannalta tilanne on surkuhupaisa. Ensin elimme lapsuutemme typistettyjen peruspalveluiden ja niukkuuden keskellä. Nyt kun meidän pitäisi löytää paikkamme epävarmassa työelämässä ja kenties perustaa perhe – tai pitää huolta olemassaolevasta perheestä – työttömyysrahoista ja varhaiskasvatuksesta leikataan paljon.

Lisäksi oman osaamisen päivittäminen koulutuksella on tehty aiempaa hankalammaksi, koska opintotukea on leikattu ja tuen lainapainotteisuutta lisätty.

– Teidän sukupolvenne on elänyt taloudellisesti vaikeina aikoina kahdessa tärkeässä ikävaiheessa eli varhaislapsuudessa ja taloudellisen itsenäistymisen vaiheessa. Te olette vähän niin kuin kahden laman lapsia, Ristikari naurahtaa surullisesti.

Toistuvatko 1990-luvun virheet?

Sipilän hallituksen nykyisissä leikkauksissa toistetaan lähes samaa mallia kuin 1990-luvulla, joskin pienemmässä mittakaavassa. Vaikuttaisi siltä, ettei THL:n mittavasta tutkimusprojektista eikä kasiseiskojen ongelmien syy–seuraussuhteista ole opittu juuri mitään. Kasiseiskana pidän tätä lähes loukkaavana, mutta enimmäkseen huolestuttavana.

Myös tutkijoita huolettaa nykyinen kehityssuunta. Erikoistutkija Ristikari nostaa esimerkiksi subjektiivisen päivähoidon rajoitukset: ne iskevät juuri niihin perheisiin, joissa on paljon työttömyyttä ja jotka tutkimusten mukaan erityisesti hyötyisivät varhaiskasvatuksesta.

Erikoistutkija Sanna Aaltonen Nuorisotutkimusseurasta puolestaan kritisoi nykyisiä koulutussäästöjä.

– Suomen vahvuutena on ollut se, että koulutusta on voitu tarjota eri yhteiskuntaluokista tuleville. Kiristykset opintotukeen kolahtavat niiden nuorten nilkkaan, joita vanhemmat eivät pysty taloudellisesti tukemaan opintojen aikana. Lisäksi korkeakoulutus on epävarmempi investointi kuin joskus aikaisemmin, joten opintolainan ottaminen ei ole monille nuorille kauhean houkuttelevaa. Toisin sanoen koulutusleikkaukset lisäävät koulutuksen eriarvoisuutta, Aaltonen toteaa.

Uudet riskit

Samaan aikaan kun nykyhallitus leikkaa lähes kaikilta julkisen sektorin alueilta, uudenlaiset yhteiskunnalliset haasteet ympäröivät nuoria aikuisia – myös meitä kasiseiskoja.

– Tilastokeskuksen tuoreimmat koulutustilastot kertovat, että vastavalmistuneiden työllistyminen on heikentynyt Suomessa viiden vuoden ajan. Lisäksi tutkijat eri puolilla Eurooppaa ovat havainneet, että nuorten aikuisten ensimmäiset työpaikat, yleensä harjoittelupaikat, eivät avaakaan ovia työelämään. Nuoret saattavat kiertää harjoittelupaikasta toiseen, nuorisotutkija Aaltonen kuvailee.

THL:n erikoistutkija Ristikari puhuukin uusista riskeistä, joita nykyiset julkiset järjestelmät eivät ole ottaneet riittävästi huomioon.

– Perinteisiä sosiaalisia riskejä, kuten sairastumista ja työkyvyttömyyttä, varten on luotu aika hyviä järjestelmiä. Sen sijaan uudet sosiaaliset riskit, kuten heikko työelämään kiinnittyminen, ovat luonteeltaan erilaisia, eikä niitä varten ole yhtä vakaita julkisia turvaverkkoja. Uudet riskit osuvat erityisesti nuoriin aikuisiin, jotka ovat siirtymässä työelämään, perustamassa perhettä ja ostamassa ensiasuntoa.

Ristikari alleviivaakin julkisen sektorin tärkeyttä uusien riskien keskellä: sen tulisi kannatella nuoria aikuisia elämän ongelmakohtien yli eikä kadota alta elämänmuutoksissa kuten nykyään voi käydä.

Sipilän hallitus on kuitenkin kiristämässä monien sosiaaliturvan muotojen ehtoja ja alentamassa niiden tasoa. Toki samaan aikaan on meneillään perustulokokeilu, jossa tutkitaan vastikkeettoman ja katkeamattoman tulonsiirron vaikutuksia työllistymiseen kahdellatuhannella työttömällä kahden vuoden ajan. Ristiriitaista palautetta saanut kokeilu on kuitenkin vielä kaukana kansallisen tason toimeenpanosta, mikäli siihen koskaan edes ryhdytään. Ratkaisuja tarvittaisiin jo nyt.

Sukupolvien välinen luottamus kovilla

Kun elämän tärkeissä ikävaiheissa elää tasaisen tai kasvavan niukkuuden keskellä, luottamus omaan tulevaisuuteen sekä muihin kanssakulkijoihin voi heikentyä. 1987 syntyneenä en täysin luota siihen, että vanhemmat sukupolvet tekisivät sellaisia päätöksiä, jotka kannattelisivat minua vaikeina aikoina. Luottamustani eivät ole vahvistaneet tämänhetkisen hallituksen toimet.

Nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Aaltosen mukaan Suomessa ei ole vielä toistaiseksi havaittavissa suurta epäluottamusta sukupolvien välillä. Merkkejä sukupolvikonfliktista on kuitenkin näkyvillä Ranskassa, missä nuoremmat sukupolvet kokevat tulleensa petetyiksi ja vaativat muutosta. Vaikka Ranska on yhteiskuntana erilainen kuin Suomi, voidaan Ranskan tilanteesta oppia.

– Suomessa on edelleen voimassa sukupolvisopimus, jonka mukaan vanhemmat kouluttavat lapsensa ja lapset puolestaan maksavat vanhempiensa eläkkeet ja niin edelleen. Rajut julkisen sektorin leikkaukset voivat kuitenkin kasvattaa sukupolvien välistä epäluottamusta Suomessakin.

– Lisäksi täällä on aika vahvasti ammuttu alas kriittiset keskustelunavaukset suurten ikäluokkien omasta edunvalvonnasta sekä puhuttu nuorista työntekijöistä potentiaalisena ongelmana: osaamattomina, arvaamattomina tai laiskoina. Tämä kertoo jonkinasteisesta sukupolvien välisestä epäluottamuksesta, Aaltonen pohtii.

Luottamusta mahdollista vahvistaa

Nykyinen kehityssuunta on kuitenkin muutettavissa suotuisammaksi nuorten aikuisten kannalta.

THL:n erikoistutkija Ristikari painottaa julkisten palveluiden kokonaisvaltaista suunnittelua ja uudistamista siten, etteivät tietyt ikäryhmät joutuisi maksamaan liian kallista hintaa murroksista, joita maailma tällä hetkellä tarjoaa. Hyvänä esimerkkinä hän pitää perustulokokeilua.

Aaltonen Nuorisotutkimusseurasta lisäisi poliittiseen päätöksentekoon yhteiskunnallisten vaikutusten arviointia: miten voitaisiin edistää ryhmien välistä tasa-arvoa sekä toimia niin, ettei nuorille sukupolville tulisi arpeuttavia kokemuksia?

Arpia on jo syntynyt osalle nuorista aikuisista, kuten THL:n laaja tutkimushanke meistä kasiseiskoista osoittaa. Lisää arpia ei saisi tulla, mikäli sukupolvien välisestä luottamuksesta halutaan pitää kiinni.

Luulisi, ettei tämä olisi mahdoton tehtävä jo satavuotiaalle Suomelle.