Kainuun käräjäoikeudessa käynnistyi toukokuun lopulla oikeustaistelu, jossa viisikymmentä thaipoimijaa vaatii korvauksia marjanpoiminnan aiheuttamista tappioista. Kamppailu alkoi syksyllä 2013, kun marjayhtiö Ber-Ex riitautui poimijoiden kanssa.
Poimijoiden ennennäkemätön protesti käynnisti keskustelun suomalaisesta marjateollisuudesta, marjanpoimijoiden työoloista, työoikeuksista sekä ihmiskauppaan liittyvistä kysymyksistä. Nyt osa poimijoista on palannut Suomeen vaatimaan korvauksia oikeusteitse.
Marjanpoimijat eivät olleet tyytyväisiä kesällä 2013 saamiinsa ansioihin. Poimijoiden mukaan Ber-Ex oli antanut heille väärän kuvan siitä, paljonko he voivat ansaita rahaa marjanpoiminnalla Suomessa. Marjoista maksettu hinta oli liian alhainen, ja poimijoiden mukaan Ber-Ex siirsi heidät yllättäen marjastamaan alueille, joilla ei ollut marjoja.
Suomessa on hyvä tunnelma, ja toivon, että saamme äänemme kuuluviin oikeudessa.
– Iloitsen siitä, ettei asia vain jäänyt sikseen. Toivon, että tapaus saa jatkoa ja tukea, kertoo Praisanti Jum-Angwa.
Hän on yksi Suomeen palanneista poimijoista.
”Emme haasta riitaa”
Poimijat vaativat kanteissa yhteensä jopa 293 000:ta euroa korvauksia Ber-Ex Oy:ltä, joka siirtyi 2015 Arctic Internationalille. Yksittäisten poimijoiden korvausvaatimukset vaihtelevat 5 000 eurosta noin 7 500 euroon, sillä poimittujen marjojen määrä jäi joillain poimijoilla hyvin pieneksi.
Poimijoiden asianajaja Ville Hoikkala katsoo, ettei poimijoilla ollut mahdollisuutta saada luvattuja tuottoja monesta syystä. Myös poimijoiden kuljetuksissa marjapaikoilla oli ongelmia. Hoikkalan mukaan marjayhtiö kiistää jyrkästi korvausvaatimukset ja kaikki kanssakäyminen ja sopiminen yhtiön edustajien kanssa on ollut mahdotonta.
– Ber-Ex ei suostunut maksamaan korvauksia vuonna 2013, mikäli thaimaalaiset saavat apua lakimieheltä. Yhtiö ei halunnut, että suomalaiset auttavat poimijoita, ja se on yksi syy miksi nyt ollaan oikeudessa, sanoo Hoikkala.
Praisanti Jum-Angwan mukaan kaikki Suomeen saapuneet viisi poimijaa ovat liikkeellä hyvin aikein.
– Emme halua aiheuttaa ongelmia tai haastaa riitaa. Suomessa on hyvä tunnelma, ja toivon, että saamme äänemme kuuluviin oikeudessa, kertoo Jum-Angwa.
Hoikkalan mukaan kanteiden nimikkeet ovat kauppalain mukainen myötävaikutusvelvollisuus ja sopimusvelvoitteen kohtuullistaminen sekä marjojen kauppahinta. Suomessa vastaavia oikeudenkäyntejä marjayhtiöiden ja poimijoiden välillä ei ole ennen käyty.
– Oikeusjuttu on ennakkotapaus ja siksi erittäin haasteellinen, Hoikkala sanoo.
”Lainaa täytyi ottaa”
Suomeen värvätään joka vuosi noin kolmetuhatta thaimaalaista marjanpoimijaa eri yhtiöiden kutsumina. Usein poimijat ovat kotimaassaan riisin pienviljelijöitä, jotka ansaitsevat Thaimaassa vuodessa keskimäärin 30 000 bahtia eli noin 780 euroa. Myös Suomeen saapunut Praisanti Jum-Angwa on pienviljelijä, jonka tulot ovat tiukassa.
– Viljelijöiden tilannetta vaikeuttaa Thaimaan nykyinen sotilashallinto. Maanviljelyn tuotteista ei makseta enää kovin hyvin, joten elintaso on romahtanut vuoden 2014 jälkeen, kertoo Jum-Angwa.
Maanviljelijät ovat tiukoilla poliittisen tilanteen takia. Marjanpoiminnasta koitunut velka ja sotilasjuntta luovat valtavan paineen toimeentulosta. Monet pienviljelijät joutuvat ottamaan peräti neljäntuhannen euron lainan, jotta pääsevät Suomen marjanpoimijoiksi. Usein laina otetaan koronkiskureilta, mikä hankaloittaa entisestään monimutkaista tilannetta. Monet kiinnittävät koko omaisuutensa marjanpoimintaa varten otettuun lainaan, ja jos tappioita tulee, he menettävät kaiken.
Velkavankeudessa Suomeen matkanneiden poimijoiden on poimittava peräti neljä tuhatta kiloa marjoja saadakseen velkansa maksetuksi. Poimijoiden Suomeen saapuminen on monimutkainen prosessi, jossa rahaa liikkuu välikädeltä toiselle.
– Olen velkaa 120 000 bahtia (3 200 euroa) eri tahoille. Velka kattoi sen, että pääsin Suomeen poimimaan marjoja. Lainaa täytyi ottaa myös siihen, että perhe eli Thaimaassa sillä aikaa, kun olin poimimassa marjoja, Jum-Angwa sanoo.
Nyt oikeutta hakevien poimijoiden joukossa on pienviljelijöitä, joille tappioita kahden kuukauden marjanpoiminnasta tuli jopa 5 000 euroa. Summa on käytännössä pienviljelijälle yli kuuden vuoden ansiot. Ongelmia tuli etenkin niille poimijoille, jotka lainasivat rahaa koronkiskureilta. Maksamatta jättäminen ei ole vaihtoehto.
– En ole maksanut vielä lainastani mitään takaisin. Siihen lisätään vielä korko, joten summa kasvaa koko ajan, kertoo Jum-Angwa.
Marjanpoimijat saapuvat aina työskentelemään Suomeen turistiviisumilla. Suomessa kuitenkin poimijat rinnastetaan itsenäisiksi yrittäjiksi. Tämän vuoksi poimijoiden oikeudet ovat vähissä, ja marjabisneksessä poimijat itse ottavat suurimmat riskit. Heidän asemansa on heikko, eikä heillä ole palkkaturvaa.