Horisontti
Suomi aloitti kaksivuotisen puheenjohtajakautensa Arktisessa neuvostossa 11. toukokuuta. Kahdeksan arktisen maan muodostamalla keskustelufoorumilla ei ole lainsäädännöllistä tai turvallisuuspoliittista valtaa, mutta neuvoston puheenjohtajuuden myötä Suomi johtaa keskustelua, joka samaan aikaan sekä heijastelee että muovaa koko kansainvälisen järjestelmän dynamiikkaa.
Arktisen neuvoston täysvaltaisia jäseniä ovat Pohjoismaat, Kanada, Venäjä ja Yhdysvallat. Lisäksi kaksitoista ei-arktista maata toimii neuvoston tarkkailijajäseninä, näiden joukossa Kiina, Japani ja Etelä-Korea. Itä-Aasian talousmahdit saavuttivat halutun tarkkailija-aseman vuonna 2013, jonka jälkeen maiden arktinen toiminta on lisääntynyt merkittävästi. Suomen puheenjohtajakauden alkua värittävätkin sekä neuvoston jäsenmaiden Venäjän ja Yhdysvaltojen väliset kasvavat jännitteet että Kiinan kasvava suurvalta-asema, jonka vaikutukset muokkaavat yhä enenevissä määrin Arktiksen taloudellista ja poliittista järjestystä.
Kiinan arktista strategiaa vasta työstetään maan hallinnossa.
Krimin sodan jälkeiset talouspakotteet ovat vaikuttaneet Venäjän arktisten alueiden talouskehitykseen. Amerikkalaisyritykset ovat vetäytyneet pakotteiden takia arktisista öljynporaus- ja maakaasuntuotantohankkeista. Toisaalta pakotteet ovat myös hidastaneet länsimaisen ympäristöystävällisemmän teknologian ja osaamisen virtaamista Venäjälle. Näistä taloudellisista muutoksista huolimatta poliittinen yhteistyö Arktisessa neuvostossa on toiminut poikkeuksellisen hyvin. Tutkijoiden mukaan muun muassa neuvoston sisäinen henkilödynamiikka on selittänyt yhteistyön saumatonta jatkumista. Epävarmuus kuitenkin lisääntyy Trumpin ja Putinin ottaessa mittaa toisistaan.
Neuvoston jäsenmaiden välisiä jännitteitä keskeisempi muutosvoima on Kiinan nousu yhdeksi Arktiksen tärkeimmistä toimijoista. Kiinan arktista strategiaa vasta työstetään maan hallinnossa, mutta sen pohjoisen politiikan keskeisiksi periaatteiksi on virallisesti nostettu ilmastonmuutoksen ymmärtäminen, Arktiksen kestävä talouskehitys ja sekä arktisten että ei-arktisten maiden ja kansojen oikeuksien turvaaminen.
Talouskehityksen tavoite kytkee Kiinan ja Venäjän strategiset intressit yhteen. Arktisesta energiasta saatavien vientitulojen lisäksi Venäjän hallitus on kiinnostunut kehittämään pohjoisia alueitaan maan alueellisen eriarvoisuuden vähentämisen toivossa. Pääasiassa Venäjän pohjoisten aluevesien läpi kulkevan Koillisväylän kriittisen infrastruktuurin – satama-alueiden, lentokenttien ja kommunikaatio- ja satelliittiyhteyksien – rakentaminen on myös perinteisen turvallisuuspolitiikan strateginen painopistealue.
Ukrainan kriisin jälkeisessä ilmapiirissä kiinalaispääoma on ollut venäläisille tervetullutta ja mahdollistanut pohjoisen kehityksen jatkuvuuden. Kiinalle yhteistyö takaa edullisia energiavirtoja; lisäksi arktinen maakaasu nähdään vihreämpänä vaihtoehtona kivihiilen saastuttamassa maassa.
Arktisten ja ei-arktisten maiden ja kansojen oikeuksien kunnioittamisen periaatteet ovat herättäneet spekulaatioita Kiinan arktisten visioiden luonteesta. Kiina on niin kutsutun puuttumattomuuspolitiikkansa mukaisesti korostanut arktisten maiden oikeutta hallita pohjoisia alueitaan ja vakuuttanut sitoutumistaan Arktiksen vakauden turvaamiseen. Kiinalla ei myöskään ole aluevaatimuksia Arktiksella.
Toisaalta Kiina on painottanut Arktiksen kansainvälisten vesien olevan ihmiskunnan yhteistä omaisuutta, jonka resurssien hyödyntämiseen myös ei-arktisilla kansoilla on oltava oikeus. Kiina on muun muassa osallistunut aktiivisesti keskusteluun pohjoisen kalastusoikeuksista, jotka aiheuttavat poliittista päänvaivaa kunkin maan oikeusoppineiden tulkitessa kansainvälisten vesien rajoja eri tavoin.
Kiinalaistutkijat ovat myös toistuvasti kyseenalaistaneet Arktisen neuvoston mielekkyyden pohjoisen merkittävimpänä kansainvälisenä foorumina, sillä arktisilla alueilla kulminoituva ilmastonmuutos koskettaa kahdeksan arktisen maan lisäksi yhtä lailla koko maailmaa. Maan sisäisen keskustelun kärki on selkeä: Kiinan tulisi saavuttaa kasvavaa painoarvoaan vastaava asema myös Arktiksen hallinnossa. Virallisesti Kiina pyrkii ”ylläpitämään ja kehittämään alueen hallintoa”.
Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana Suomen linjauksiin ja yleiseen mielipiteeseen pyritään vaikuttamaan monelta suunnalta, kuten Kiina presidentin ”setä Xin” huhtikuinen yllätysvierailu osoitti. Mahdollisuus avautuu toki myös toisin päin: puheenjohtajuus tarjoaa ainutkertaista kansainvälistä näkyvyyttä suomalaisille tärkeiden tavoitteiden ajamiseen.
Kirjoittaja valmistelee aiheesta väitöskirjaa Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksessa.
Otsikkoa on muutettu 29.5. klo 11.37. Aiempi otsikko oli ”Kiinan vaikutusvalta kasvaa Arktisessa neuvostossa”.