Lehtikuva/Seppo Samuli

– Toivon, että fuusion myötä teollisuus otetaan tulevaisuudessa paremmin huomioon SAK:ssa, sanoo uuden Teollisuusliiton ensimmäinen varapuheenjohtaja Turja Lehtonen.

Turja Lehtonen ei halua väheksyä palvelualoja ja kuntapuolta, vaikka sanoo että teollisuuden ääni on ollut SAK:ssa toissijainen.

– Nyt painoarvo kasvaa, kuten kuuluukin. Se on ollut pieni siihen nähden, että Suomen viennistä ja tavallaan hyvinvoinnistakin 70 prosenttia syntyy teollisuudessa, Lehtonen sanoo.

Metallin liittosihteeristä ja Metallin Vaikuttajien ryhmänvetäjästä leivottiin viime viikolla ensimmäinen varapuheenjohtaja Teollisuusliittoon.

Iso kokonaisuus tuo turvaa pienille sopimusaloille.

Oman roolinsa uudessa liitossa Lehtonen näkee kaksijakoisesti.

– Toisaalta yhdessä liiton muun johdon kanssa olen rakentamassa mahdollisimman hyvää Teollisuusliittoa.

ILMOITUS

Siinä suurin haaste Lehtosen mukaan on saada kolmesta liitosta tuleva henkilöstö yhteensovitettua ja ”ymmärtämään se, että olemme nyt uusi liitto”.

Kun yksi iso ja kaksi pientä yhdistyvät, jälkimmäiset voivat olla huolissaan jyrätyiksi tulemisesta. Lehtonen myöntää, että pelkotila on olemassa.

– Jos ihmisille alkaa muodostua hankkeesta sellainen käsitys, että metalli päättää yksin, niin silloin hanke tuomitaan. Siksi metalliväen, joita on noin 60 prosenttia uuden liiton jäsenistä, tulee ottaa tämä huomioon kaikessa toiminnassa. Muiden ammattiliittojen jäsenien, aktiivien ja luottamusmiesten tulee tuntea itsensä tervetulleeksi uuteen organisaatioon.

Ryhmien yhdistäminen haasteellista

Toisaalta Lehtosella on tärkeä rooli kolmen vasemmistoryhmän yhteennivomisessa niin, että jatkossa kyse on yhtenäisesti toimivasta Teollisuusliiton vasemmistoryhmästä. Tätä ryhmää Lehtonen lähtee rakentamaan yhteistyössä kahden muun vasemmistoryhmän vetäjän, Puuliiton varapuheenjohtajan Jyrki Alapartasen ja TEAMin kehittämispäällikön Hannu Siltalan kanssa.

Lehtonen arvelee, että ryhmien yhdistäminen on haasteellinen tehtävä, koska kullakin ryhmällä on oma toimintakulttuurinsa.

– Ensin pitää nivoa yhteen uusi vasemmistoryhmä, sitten hallinnon ja kentän väki. Ehkä edessä on yhteisen koulutusohjelman läpikäyminen, jotta koneistomme on kunnossa vuonna 2023, kun seuraavan kerran tässä organisaatiossa vaaleja käydään, Lehtonen sanoo ja lisää vielä, että lähtökohdat onnistua tehtävässä ovat hyvät.

Vasemmistoryhmän kannatus Teollisuusliitossa määriteltiin poliittisessa sopimuksessa ryhmien keskiarvokannatuksen pohjalta 35 prosenttiin. Se jäi siis hiukan jälkeen Metallin Vaikuttajien 37,2 prosentin kannatuksesta omassa liitossaan.

Liittokohtaisille vahva taustavoima

Uudesta liitosta huolimatta seuraavat työehtoneuvottelut kukin liitto käy itsekseen ja hiukan eritahtisesti ensi syksyn ja alkutalven aikana.

Metallin työehtosopimus päättyy lokakuun lopussa. Metalli lyö lukkoon omat neuvottelutavoitteensa sen jälkeen, kun kesäkuussa pidettävä valtuusto on käsitellyt ammattiosastojen esitykset neuvotteluihin. Neuvottelut käynnistyvät kesälomien jälkeen.

Vaikka TEAM, Puuliitto ja Metalli käyvät kukin omat neuvottelut, yhteistä koordinointia on Lehtosen mukaan jo paljon mukana.

– Ja väitän, että työnantajapuolikin tietää, että nyt neuvottelujen taustalla on uuden liiton yli 220 000 jäsenen kautta huomattavasti enemmän voimaa kuin mitä yksittäisellä liitolla.

Nollalinja jää taakse

Lehtonen korostaa, että nollalinjalla ei syksyn neuvotteluissa ratkaisua enää synny.

– Koko 2010-luku on tultu lähes nollaratkaisulla ja osa vuosista on mennyt miinusratkaisuilla, vaikka samaan aikaan yritykset ovat tahkonneet melko koviakin tuloksia.

Rahat on kaadettu osinkoina omistajien taskuun. Investointeihin niitä ei ole käytetty. Työntekijöillekin kuuluu Lehtosen mukaan osuus voitoista.

– Millainen osuus on, se määräytyy neuvotteluissa, hän lisää eikä lähde määrittelemään korotustavoitteita.

Lehtonen arvelee, että työnantajapuoli tuo syksyn neuvotteluihin työajan lisäämisen.

Hän veikkaa, että Metallin liittokohtaisissa neuvotteluissa vääntöä käydään muun muassa pekkasista eli työajantasaamisen korvauksista, erilaisista vuorolisistä ja paikallisiin neuvotteluihin liittyen luottamusmiehen asemasta.

Uudessa liitossa sopimusalojen koot vaihtelevat rajusti. Teknologiateollisuuden sopimus koskee noin 90 000 ihmistä kun vaikkapa turvetuotannon sopimusala koskee alle sataa ihmistä.

Lehtonen ei kuitenkaan usko, että pienet sopimusalat jäisivät jalkoihin.

– Haluan nähdä asian niin, että tämä kaikki muodostaa ison kokonaisuuden, joka tuo turvaa pienille sopimusaloille.

SAK:lle jää iso tontti

Keskusjärjestöjen hautajaisten suunnittelu on Lehtosen mukaan ennenaikaista, ”vaikka erityisesti Etelärannan suunnalla tällaista onkin viritelty”.

SAK:lle jää Lehtosen mukaan iso tontti hoidettavaksi, vaikka laajoja tulopoliittisia ratkaisuja ei tehtäisikään.

– SAK:lla on hoidettavanaan yhteiskuntapolitiikkaan, sosiaalipolitiikkaan ja työttömyysturvaan sekä eläketurvaan liittyviä kysymyksiä. Näissä kysymyksissä liitolla ei ole SAK:n veroista osaamista.

Lehtonen muistuttaa, että kolmikantasysteemi on yhä voimassa, vaikka EK vetäytyi keskitetyistä palkkaneuvotteluista.

– Eikä SAK:n tehtävistä pidä unohtaa myöskään Eurooppa-politiikkaa ja EU-lainsäädäntöä eikä työoikeutta ja näistä lausuntojen antamista, Lehtonen listaa.

EK:n unelmahallitus ei ole ikuinen

SAK:n vetäytyminen keskitetystä palkkapolitiikasta on näyttänyt dramaattiselta muutokselta työmarkkinoilla. Lehtonen sanoo, että kyse on paljolti siitä, että maassa on ollut työnantajamyönteinen hallitus, joka on tehnyt työnantajamyönteistä politiikkaa.

– EK:n ei ole tarvinnut tehdä mitään, kun sillä on ollut unelmahallitus, joka on toteuttanut EK:n haaveet.

Lehtonen muistuttaa, että kun eduskunnan kokoonpano muuttuu, EK:n roolikin muuttuu. Ja sääntömuutoksia voidaan EK:ssa tehdä toiseenkin suuntaan. Lehtonen uskoo, että niin tapahtuu ennemmin tai myöhemmin.

– Nythän on jo nähty sekin, että EK:n jäsenyritykset äänestävät jaloillaan, jos ne eivät saa sieltä haluamiaan palveluja, Lehtonen sanoo.