Sebastian Castelier

Vuodesta 1979 lähtien alkoholi on ollut laitonta Iranissa. Asiasta ei ole käyty julkista keskustelua, ei edes ennen toukokuun 19. päivän presidentinvaaleja. Siitä huolimatta Iraniin salakuljetetaan joka vuosi miljoonia litroja alkoholia.

– Jos tahdot viskiä, vodkaa tai länsimaisia oluita, soita myyjälle ja kerro hänelle, mitä haluat. Aja sovittuun risteykseen, ja kaupat tehdään liikennevaloissa.

Teheranissa asuva Ramin, 23, kertoo ”sageista”, laittomien alkoholijuomien myyjistä Iranin suurkaupungeissa. Juomien hinnat vaihtelevat 25 ja 100 dollarin välillä laadusta riippuen, joten suuri osa keskiluokasta pystyy halutessaan hankkimaan alkoholia.

Kesällä 2012 entinen Iranin poliisin johtaja Esmaïl Ahmadi Moghadam kertoi, että Iranissa on noin 200 000 alkoholismista kärsivää ihmistä ja noin miljoona sellaista, jotka juovat alkoholia säännöllisesti.

Ne jotka juovat, juovat usein runsaasti.

Vaikka alkoholin käyttäjien määrä Iranissa on edelleen tilastollisesti pieni, litroissa mitattuna heidän kuluttamansa alkoholin määrä on yllättävän suuri. Kuluneen vuoden aikana 4 prosenttia yli 15-vuotiaista iranilaisista on nauttinut alkoholia, ja keskimäärin he juovat 11 litraa puhdasta alkoholia. Se on Maailman terveysjärjestön mukaan enemmän kuin esimerkiksi amerikkalaisten keskiarvo.

Vain kristityt ja juutalaiset saavat myydä ja ostaa alkoholia Iranissa. Lain mukaan ”toistuvasti alkoholirikoksista tuomittu henkilö saa kuolemantuomion kolmannesta rikkomuksestaan”. Näin sanoo sharialain 179. pykälä.

ILMOITUS

Vieroitushoitokeskus

– Alkoholi ei tuota ongelmia koko maassa, vaan pelkästään rikkailla alueilla ja suurkaupunkien nuorten keskuudessa, kertoo sydänlääkäri Nader Dejagah, joka toimi kuuden vuoden ajan Teheranin rikkaassa osassa yleislääkärinä.

Khaneye Sepid (Valkoinen Talo) avattiin kolme vuotta sitten Karaj’ssa, joka sijaitsee Teheranin läheisyydessä. Muiden tehtäviensä ohessa laitos tarjoaa vieroitushoitoa alkoholisteille.

Lääkäri, joka haluaa pysyä nimettömänä turvallisuutensa vuoksi, paljastaa saavansa usein potilaita, joiden mielestä kohtuullinen alkoholin kulutus on ”yhtä normaalia kuin tupakointi”.

– Potilaat eivät usein ymmärrä alkoholismin vaaroja. He ajattelevat, että päivittäinen alkoholin käyttäminen on normaalia, hän sanoo.

Lääkäri kertoo, että potilaita ei rankaista.

– Hallituksen näkemys on, että he ovat sairaita ihmisiä, joita on autettava, eivät rikollisia.

Ranskan kansallisen tieteellisen tutkimuskeskuksen (CNRS) tutkija ja Iran-asiantuntija Bernard Hourcade vahvistaa, ettei alkoholi ole tällä hetkellä tärkeä aihe Iranin politiikassa.

– Vuoden 2009 yhteiskunnallisen kuohunnan jälkeen hallitus ymmärsi, että sillä on ratkaistavanaan isompiakin asioita kuin moraalikysymykset.

Sebastian Castelier

Vodkaa ja miinoja

Alkoholin salakuljetus Irakista Iraniin on valtava bisnes. Puoliammattimaiset rikollisryhmät tuovat laittomasti Irakin puoliautonomiselta Kurdistanin alueelta noin 80 prosenttia Iranissa myydystä alkoholista.

– Yksi Irakin Kurdistanin suurimmista eduista on se, että se hallitsee liikennettä Turkin ja Iranin välillä, tutkija Cyril Roussel kertoo tutkimuksessaan alueen kauppareittien uudelleenmuotoutumisesta.

BBC:n julkaisemien lukujen mukaan 60–80 miljoonan alkoholilitran myynti tuottaa salakuljettajille noin 730 miljoonaa dollaria vuodessa.

Irakin puolella rajaa ilma on yhä raikas, ja vuorten huiput ovat lumen peitossa. Irakissa sijaitsevan Chomanin kaupungin ohi kulkevalla mutkittelevalla tiellä lava-auton teho riittää juuri ja juuri kiipeämään kohti Iranin vastaisen rajan hiljaisia ja vaarallisia vuoria.

Iranin rajavartijat ampuvat kohti.

Saavuttuaan vaikuttavien, valkohuippuisten vuorten juurella sijaitsevalle kukkulalle kaksi kalashnikovein aseistautunutta miestä purkaa kymmeniä alkoholijuomien laatikoita, jotka on tarkoitus salakuljettaa Iraniin. He kuuluvat PDKI:hin, iranilaisten kurdien aseelliseen poliittiseen vastarintaliikkeeseen, joka on asettanut itsensä tämän laittoman rajanylityspaikan rajavartiostoksi.

Khakinvihreään untuvatakkiin pukeutunut, rynnäkkökivääriä selässään kantava Luqman on peittänyt kasvonsa huivilla. Hän on kotoisin Iranin Kurdistanista.

– Alkoholi tulee Turkista, ja sitten se kulkee Erbilin ja Sulaymaniyahin kautta ennen kuin se saapuu tänne, hän kertoo.

Yht’äkkiä alkavat pienet, kaukaiset valopisteet laskeutua vuorenrinnettä, joka yhä on miinoitettu vuosien 1980–1988 Iranin ja Irakin välisen sodan jäljiltä. Tulijat ovat Iranista saapuvia kurdisalakuljettajia. Heillä on pitkät polvisukat, halvat ja kuluneet kengät sekä reppu. Osalla on huivi kasvojen peittona, suojana kylmää vastaan. Kaikki ovat tulleet Iranin Kurdistanista, köyhältä alueelta, jossa on korkea työttömyys.

PDKI:n vartioima rajanylityspaikka on noin 14 kilometrin päässä iranilaiskaupunki Piranshahrista, jossa monet salakuljettajista elävät.

– Jos sää on hyvä, noin 200–250 salakuljettajaa tulee joka päivä, tietää aseistettu taistelija Fariat, 22.

Sebastian Castelier

Lahjomattomat vartijat

Ahmed, 45, lähti Piranshahrista kello kolme aamulla. Tulomatkaan meni vain kuusi tuntia.

– Seuraavaksi otan 40 kiloa juomia selkääni, ja 18 tunnin kuluessa aion ylittää tämän paratiisin, hän sanoo hymyillen.

Ryppykasvoisen miehen ”paratiisi” on nimeltään Kaladja, ja se näyttää pikemminkin helvetiltä. Talvella lämpötila on pitkälti nollan alapuolella, polku on miinoitettu, ja jos joutuu Iranin rajavartioston partion pidättämäksi, voi seurauksena olla usean vuoden vankilatuomio.

– Olen ollut salakuljettaja 10 vuotta. Sitä ennen olin rakennustöissä, mutta menetin työpaikkani. Etsin kauan uutta työtä ennen kuin suostuin tähän. Pysähdymme nousun aikana parikymmentä kertaa. Se on erittäin raskasta. Kylmyys on pahin vihollisemme. Joka vuosi menetämme ystäviämme, jotka kuolevat kylmyyteen.

Muutamia viikkoja sitten Iranin rajavartioston partio ampui Ahmedia kohti. Yksi hänen kumppaneistaan kuoli välittömästi, ja toinen menehtyi myöhemmin haavoihinsa.

– Vartijoita ei voi lahjoa, koska he ovat turkkilaisia ja persialaisia. Se on strateginen valinta, koska siten meillä ei ole yhteistä kieltä, emmekä siksi voi neuvotella.

Kerättyään viski-, olut- ja vodkapulloja salakuljettajat ottavat selkäänsä teipeillä ja muoveilla päällystetyt laatikot.

– Näin ne liukuvat lumessa, se on nopeampaa, Ahmed hymyilee.

Laatumerkkien vieminen on uhkapeliä.

Mies väittää tienaavansa keskimäärin 500 dollaria kuussa, jos hän tekee kolme keikkaa viikossa läpi kesän. Maailmanpankin mukaan keskimääräinen kuukausitulo Iranissa on 358 dollaria.

Pullojen arvosta riippuen PDKI verottaa salakuljettajilta 30–50 dollaria matkaa kohden.

Toinen salakuljettaja Peshawa kertoo, että hän kuljettaa mieluummin halvempien merkkien pulloja.

– Jos ostamme laatumerkkejä, voimme tienata paljon. Silti se on myös riski, koska saatamme rajavartijoiden luoteja paetessa menettää koko lastin, ja silloin menetämme todella paljon rahaa.

Kello on noin kymmenen aamulla, ja syötyään kevyen aamiaisen ja juteltuaan PDKI:n aseistettujen vartijoiden kanssa osa salakuljettajista on jo valmiita lähtemään.

Sebastian Castelier

Vakoilua ja vastavakoilua

Mohammad, 39, pysähtyy kivisellä rinteellä.

– Olin kolme vuotta vankilassa Urmiassa, Iranissa. Miksikö? Ylittäessäni vuorta otin iranilaiselta rajavartijalta aseen ja löin häntä. Hän oli koomassa kaksi kuukautta.

– Tulin takaisin Irakiin liittyäkseni PDKI:hin, mutta koska minulla on islamilaiseen vallankumouskaartiin kuuluva serkku, minua ei hyväksytty.

Mohammad pidätettiin, kun hän palasi Iraniin.

Salakuljettajat kertovat, että he ovat onnistuneet soluttamaan vakoojan Iranin rajavartiostoon. Hän kertoo salakuljettajille partioiden liikkeistä, jotta väkivaltaisilta kohtaamisilta rajavartijoiden kanssa vältyttäisiin. Mutta toisaalta myös salakuljettajien joukossa saattaa olla vakooja.

Hourcade ei ole yllättynyt.

– Iranin salainen palvelu yrittää varmasti mieluummin vakoilla salakuljettajia kuin pysäyttää heidät. Alkoholin salakuljetuksesta on tullut vähemmän tärkeää. Huumeet, vastarintaliikkeet ja terrorismi ovat hallituksen ensisijaisia kohteita. Alkoholin salakuljettajat ovat pikemminkin tietolähteitä, jotka ovat panttivankeja kahden leirin, PDKI:n ja Iranin islamilaisen tasavallan välissä.

Sebastian Castelier

Rousselin mukaan ”kaikista Kurdistanin aluehallinnon rajoista Iranin vastainen on kaikkein vaikeimmin hallittava monestakin eri syystä: rajan tarkasta sijainnista ei ole toistaiseksi sopimusta, ja toisaalta valvontaa ei ole helppo kehittää, koska se vaatisi paljon aikaa ja valtavasti rahaa.

Pitkin tätä hataraa rajaa valtioista riippumattomat järjestöt, kuten PDKI ja PKK, hallitsevat useita laittomia rajanylityspaikkoja ja valvovat alkoholin salakuljetusta Iraniin. VICE News kysyi asiasta Kurdistanin aluehallinnon sisäministeriöltä, mutta siellä ei haluttu kommentoida asiaa.

Seuraavana aamuna Ahmed, Peshawa ja Mohammed tapaavat kurdikauppiaita Iranin puolella rajaa. Kauppiaat ottavat alkoholipullot kuljetettaviksi Iranin suuriin kaupunkeihin. Siellä ”sagit” hoitavat pullojen toimituksen asiakkaille. Sagit ovat usein kristittyjä, koska kristityt ovat lähes ainoa ryhmä, jolle alkoholin hallussapito ja kuljettaminen on sallittua.

Käännös: Markus Kangas ja Arto Huovinen