Lehtikuva/Emmi Korhonen

Tämänhetkistä postilakia ei tule heikentää. Kulkunopeuden hidastaminen vähentäisi kirjepostia. Jos kirje viipyisi viikon lähettämisestä saman kaupungin sisällä, silloin ei voida puhua kilpailukykyisestä tuotteesta. Tilannetta voidaan pitää omaan nilkkaan ampumisena.

Tähän asti nopeaa kirjeverkkoa ovat tarvinneet muun muassa vastausta vaativat viranomaiskirjeet, sairaalakutsut sekä yhdistysten kokouskutsut. Lukuisissa laeissa on säädetty, missä ajassa viranomaisen postitse lähettämän asiakirjan katsotaan olevan perillä. Yleensä se on seitsemän päivää.

Mikäli kirjeen kulkunopeutta pidennetään, yhä useammin viranomaiskirje ei ehtisi perille. Kaikki ei vielä kulje sähköisesti, ja kaikilla ei ole vielä sähköisiä palveluja.

Pakkokilpailutus tarkoittaisi paluuta 1930-luvulle.

EU:n sisäinen ulkomaanposti kulkisi nopeammin. Esimerkiksi Roomasta Iisalmeen lähetetty kirje olisi vastaanottajalla perillä viimeistään viidentenä päivänä. Jopa talvisodan kenttäposti kulki nopeammin.

Turvallisuuteen liittyviä uhkia lakiesitys muodostaa useammalla tavalla. Kybersodan ja terrorismin uhka myös Suomessa on todellinen. Tämä pitäisi postilain valmistelussa ottaa huomioon huolehtimalla kattavasta ja luotettavasta postiverkostosta, joka tavoittaa kaikki maan kansalaiset.

ILMOITUS

Lakiesityksen mukaan Postin luoma ja ylläpitämä osoiterekisteri olisi luovutettava sitä haluavalle lähes ilmaiseksi. Pahin kuviteltu tilanne olisi se, jos jokin ulkovalta perustaisi peitellyn postiyrityksen Tätä kautta se saisi haltuunsa haluamiensa alueiden osoitetiedot pitäen sisällään muun muassa yhteiskunnan päättäjien ja sotilashenkilöstön osoitteet. Ruotsissa ei yleispalveluvelvoitteen haltijalla tällaista velvoitetta ole.

Lakiesityksessä on myös esitys hankintamenettelystä. Tämä pakottaisi haja-asutusalueiden (joissa ei ole varhaisjakelua) jakelun pakkokilpailutuksen, jossa alin tarjous voittaa. Riski jakelun sujuvuuteen ja luotettavuuteen kasvaisi merkittäväksi. Mitä tapahtuu silloin, kun yhden henkilön postiyrittäjä sairastuu tai hänen autonsa hajoaa? Onko silloin Postilla velvoite hoitaa jakelu vai kenelle vastuu kuuluu?

Pakkokilpailutus tarkoittaisi paluuta 1930-luvulle, jolloin jakelureitit huutokaupattiin maalaiskirjeenkantajille. 1930-luvun loppupuolella eduskunta päätti ottaa maaseudun jakajat normaaliin palvelussuhteeseen. Nyt ollaan ottamassa askel takaisin 1930-luvulle.

Pelkästään taajamajakelun muuttaminen kolmipäiväiseksi aiheuttaisi noin tuhannen jakajan työpaikan vähentämisen, ja pakkokilpailutus maaseutujakelussa koskisi noin 1 600:aa jakajaa. Voidaan arvioida, että kokonaisvaikutus lähivuosina pahimmillaan olisi 2 500–3 000 työpaikkaa vähemmän.

Nykyhallituksen pitäisi työllistää eikä lisätä työttömyyttä.

Postilain uudistuksessa olennaisinta on turvata tasavertaiset ja riittävät postipalvelut kaikille kansalaisille jatkossakin asuinpaikasta riippumatta. Postipalvelun avaaminen ei ole vielä missään EU-maassa toteuttanut direktiivin tavoitetta halvemmista ja laadukkaammista postipalveluista. Sitä vastoin nykyistä toimivaa ja tehokasta postinjakeluverkkoa tulisi kehittää uudenlaisilla lisäarvoa tuottavilla palveluilla.

Nyt olisi viimeinen hetki vaikuttaa postilakiin ottamalla yhteyttä kansanedustajiin ja antamalla palautetta heille, jos halutaan säilyttää nykyinen palvelutaso.

Seppo Kouvalainen
Iisalmi