Suomalainen työvoimapolitiikka on menettänyt lopullisesti järkensä. Ja pian menetetään viimeisetkin työllisyysmäärärahat.
Hallituksen eri ministerien henkselien paukuttelu parantuneella työllisyystilanteella on monella tavalla harhaista. Matalapalkkojen leikkaaminen ja työajan lisääminen eivät edistä vientiä eivätkä työllisyyttä, kun tarvitaan juuri päinvastaisia asioita: ostovoiman elvyttämistä, kysynnän lisäämistä kotimarkkinoiden pk-yrityksille ja sen työpaikoille. Ja olemassa olevan työn jakamista työaikaa lyhentämällä.
Entistä enemmän temppuiluun perustuva pitkäaikaistyöttömien palkaton juoksuttaminen ei ole kääntänyt pitkäaikaistyöttömyyttäkään alenevaan suuntaan. Sama koskee koko työttömien joukkoa. Työt, joiden perässä ihmisiä piiskaten juoksutetaan, ovat suurelta osin menneet historian hämärään.
Olisi viimeinkin aika niin päättäjien kuin asian parissa puuhastelevien virkamiesten tunnistaa myös globaalien työmarkkinoiden rantautuneen Suomeen. Näissä kysymyksissä peräänkuulutamme myös elinkeinoelämän yhteiskuntavastuuta.
Nostaaksemme aidosti työllisyysastetta on viisasta panostaa työllistämiseen, yhteiskunnan infran parantamiseen, oppisopimuskoulutukseen ja yleensä koulutukseen, jotta tulevaisuuden osaaminen Suomessa olisi turvattu.
Ei ole tavatonta, eikä kohtuutonta, että siitä työstä, mitä ihminen tekee yhteiskunnan hyvinvoinnin parantamiseksi, maksetaan palkka.
Kyllä työstä kuuluu maksaa palkka. Tämäkin perusasia on kansakunnan kaapinpäällisten hyvä tiedostaa.
Sirpa Martins
Äänekoski
Eija Tuohimaa
Jyväskylä