Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sote-palvelujen uudistusta koordinoivan yhteyspäällikön Janne Aaltosen mukaan terveydenhuoltojärjestelmässä on tehostamisen varaa, vaikka Suomen terveyspalvelujärjestelmä on todettu kansainvälisissä vertailuissa poikkeuksellisen tehokkaaksi.
Hän huomauttaa, että HUSin suorista kustannuksista yli 70 prosenttia on henkilöstökustannuksia. Osa muistakin kustannuksista on hyvin pitkälti sidottu henkilöstön määrään. Jos ei ole lääkäreitä, ei määrätä lääkkeitä. Jos ei ole kirurgeja, ei tehdä leikkauksia eikä tarvita leikkausinstrumentteja.
– Terveydenhuollon kustannuksia ohjataan lähes yksinomaan henkilöstön määrän kautta. Jos palkat eivät lähde kovasti kohoamaan esimerkiksi henkilöstöstä kilpailun seurauksena, niin eivät kustannuksetkaan karkaa, Aaltonen toteaa.
Suorista kustannuksista on yli 70 prosenttia henkilöstökustannuksia.
Vireillä oleva sotelainsäädäntö ei juuri anna mitään keinoja kustannusten hillitsemiseksi.
– Monilla on illuusio, että terveydenhuollon kustannukset kasvavat, koska niitä ei kontrolloida riittävän tarkasti. Suurin osa kustannuskasvusta johtuu siitä, että tulee uudenlaisia lääkkeitä ja uudenlaisia mahdollisuuksia hoitaa potilaita.
Länsimaiden kehitys vai kehitysmaiden tie?
Terveydenhuollon kustannusnousu on noin 2–3 prosenttia vuodessa. Aaltosen mukaan tälle globaalille paineelle ei voida mitään. Suomea uhkaa kehitysmaapolku, jos jäädään jälkeen muiden länsimaiden kehityksestä.
– En usko, että Suomessa halutaan sellaista.
Myöskään asiakasmaksujen korotuksilla ei voida taittaa kustannusten nousupainetta. Potilaiden omarahoitusosuus terveyspalveluista on Suomessa jo poikkeuksellisen suuri. Hallitus on omassa lakiesityksessään väläyttänyt asiakasmaksujen korotuksia.
– Näen hyvin pientä kasvunvaraa. Yhteiskunnallisia kokonaiskustannuksia voidaan vähentää palvelujen saatavuutta lisäämällä, jolloin saadaan vähemmän syrjäytymistä ja sairastamista pidemmällä aikavälillä, Aaltonen toteaa.
Hän toteaakin, että kansainvälisesti katsoen maksuja ei ole varaa nostaa, vaan päinvastoin niitä pitäisi alentaa, jos halutaan pitää kiinni pohjoismaisesta hyvinvointimallista.