Jarno Mela

Helsingin kuntavaalit ovat vinksallaan. Pormestariehdokas Paavo Arhinmäki sanoo, että pormestarivalinta vääristää kuntavaaleja.

Helsingissä kaupunkilaiset ovat kuntavaaleissa ikään kuin tekemässä valintaa kokoomuksen Jan Vapaavuoren ja vihreiden Anni Sinnemäen välillä. He ovat kahden suurimman puolueen pormestariehdokkaat.

Helsinki siirtyy vaalien jälkeen niin sanottuun pormestarimalliin. Jatkossa nykyisen ylipormestarin tilalle valitaan vaalikausittain pormestari.

Vasemmistoliiton pormestariehdokas, kansanedustaja Paavo Arhinmäki arvioi, että kuntavaalin henkilöityminen hämärtää vaaliasetelmaa. Siitä hän kritisoi mediaa ja suuria puolueita, jotka vaalitaktisesti haluavat luoda käsitystä pormestarivaalista. Jannen ja Annin eroista kirjoitetaan niin paljon, että Arhinmäki epäilee joidenkin kaupunkilaisten yllättyvän, kun saavat vain yhden äänestyslipun, sen, jolla äänestetään kaupunginvaltuutettua. Että missä on pormestarivaalin äänestyslappu?

Yleisesti uskotaan, että pormestariksi valitaan suurimman puolueen pormestariehdokas. Näin ei kuitenkaan ole missään päätetty, vaikka näin tullee tapahtumaan.

– Nyt valitaan 85 valtuutettua. Valtuutetut valitsevat keskuudestaan pormestarin, Arhinmäki muistuttaa.

Paavo Arhinmäki ei uskonut muuttavansa mihinkään, minne ei pääse ratikalla. Nyt hän on kuitenkin asunut 13 vuotta Herttoniemenrannassa. ”En ollut tajunnut, kuinka kätevä metro on. Matka kotiovelta työhuoneeseen eduskuntaan kestää 25 minuuttia.” Herttoniemessä yhdistyvät monet Helsingin parhaista piirteistä. ”Täällä yhdistyvät luonnonläheisyys ja hyvät palvelut. On miljoonakämppiä, kaupungin vuokrataloja, hitas-asumista ja asumisoikeusasuntoja. Helsinkiä pitääkin rakentaa niin, että ihmiset erilaisista taustoista ja eri puolilta maailmaa ovat yhdessä. Kaikki käyttävät samoja kauppoja ja kaikkien lapset käyvät samoja kouluja. Siitä tasa-arvoinen suomalainen yhteiskunta rakentuu. Meillä ei esimerkiksi ole huonoja kouluja, on vain hyviä.” Tähän liittyy 1990-luvulta käytössä ollut positiivinen diskriminaatio. Arhinmäki toi sen Helsinkiin. ”Se tarkoittaa, että koulut, joissa on erityisiä tarpeita, saavat lisäresursseja. Satuin lukemaan EU:n Valkoista kirjaa koulutuksesta, ja siinä tämä idea oli. Esittelin sen opetuslautakunnan seminaarissa, ja silloinen opetustoimenjohtaja innostui asiasta.”

Asiat unohtuvat

Muutama viikko sitten vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ja toimittajien tilaisuudessa Arhinmäki kysyi, kuka tietää, kuka on Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Yksi tiesi, kaupunginhallituksen jäsen, kansanedustaja Silvia Modig. Tämä liittyy pormestariin siten, että vaalien jälkeen pormestari toimii kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

– Pormestari ei pysty itsekseen päättämään kaupungin asioista, Arhinmäki sanoo ja muistuttaa siitä, että oleellista on se, millaiset voimasuhteet valtuustossa on.

Vihreät on ollut joidenkin kyselyjen mukaan nousemassa Helsingin suurimmaksi puolueeksi. Arhinmäestä on huono helsinkiläisten kannalta, jos kaksi puoluetta kähmii päätökset keskenään.

– Nyt suurimmat ovat kokoomus ja vihreät ja puhutaan, ikään kuin olisi tulossa suuri muutos. Onko se sitä, jos jatkossa suurimmat ovat vihreät ja kokoomus? hän kysyy ja painottaa, että vaaleissa ratkaistaan, onko Helsinki enemmän punavihreä vai sinivihreä.

– Moni saattaa haluta äänestää juuri pormestarista, ja on vaarana, että äänet keskittyvät kahdelle ehdokkaalle. Se ei pitkällä tähtäimellä ole viisas kuvio vihreiden ja kokoomuksenkaan kannalta.

– Pormestarivalinnan korostuminen on johtanut siihen, että isoista asiakysymyksistä ei puhuta, vaan vertaillaan persoonia ja tehdään suuria henkilökuvia. Ei puhuta siitä, miten ja mihin rakentaa kohtuuhintaisia asuntoja, mitä tapahtuu lähimetsille, lähipalveluille, peruskoululle tai varhaiskasvatukselle. Unohdetaan lähiöt, kirjastot ja muut teemat, jotka aiemmin ovat olleet keskustelunaiheita kuntavaaleissa.

Kaikkiaan pormestariehdokkaita on kymmenen.

– Se on kovatasoinen ryhmä, josta melkein kuka tahansa pystyisi hoitamaan tehtävän, Arhinmäki sanoo.

Mukana on viisi entistä ministeriä, mikä kertoo tehtävän arvostuksesta.

– Näin tietysti Helsingissä pitääkin olla, mutta kyse ei ole kuitenkaan ensisijaisesti pormestarivaalista. Voisi ajatella, että pormestariehdokkaat ovat henkilöitä, jotka tuovat puolueensa kannat esille.

Arhinmäki kasvoi ja kävi koulut Länsi-Pasilasta. ”Lapsena seikkailtiin vanhan konepajan alueella ja veturitalleilla, vaikka ei olisi saanut, hän kertoo. Kiipeiltiin Pasilan asemalla, maalattiin graffiteja junatunneliin eli Pasilan galleriaan, livahdettiin Toralinnaan.” Arhinmäkeä miellyttää Pasilan kerroksellisuus. Vanhat veturitallit jäävät paikalleen, kun viereen nousee Keski-Pasila. ”Vanhat punaiset tiilet ovat mulle rakkaita. Helsingissä ja Suomessa ylipäätään vanha teollinen arkkitehtuuri on upeaa.” Asuminen on vasemmistoliiton ykkösteema Helsingin kuntavaaleissa. ”Kohtuuttoman kallis asuminen on kaikkien helsinkiläisten isoin ongelma. Tapasin juuri kokopäivätyössä käyvän ihmisen, jolla menee 70 prosenttia käteen jäävistä tuloista vuokraan, ja hän joutuu siksi käymään leipäjonossa.” Hän puhuu täydennysrakentamisen puolesta. ”Varsinkin lähiöitä on rakennettu väljästi. Niitä on mahdollista tiivistää. Jos alueen väestö alkaa ikääntyä, voidaan rakentaa perheasuntoja ja näin säilyttää palveluja.”

Voimasuhteet ratkaisevat

Arhinmäki korostaa poliittisten voimasuhteiden merkitystä.

– Valtuustossa syntyy erilaisia koalitioita eri asioiden ympärille. Voi olla yksittäisistä äänistä kiinni, mihin suuntaan asiat kääntyvät, hän sanoo ja ottaa esimerkiksi Vartiosaaren kaavan. Oli kahdesta äänestä kiinni, ettei aluetta säilytetty virkistyskäytössä.

– Tämä kuvastaa, kuinka tärkeää on se, minkä kokoisia puolueet ovat valtuustossa, eikä se, kuka on kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

Arhinmäki näkee kuitenkin muutoksessa hyviäkin puolia.

– Tähänkin asti ylipormestari- ja apulaiskaupunginjohtajavalinnat ovat olleet puhtaasti poliittisia valintoja, mutta ne on esitetty ikään kuin virkamiesvalintoina. Nyt tehdään näkyväksi se, että he ovat poliitikkoja, joiden toimikausi on valtuustokauden mittainen, hän sanoo.

Huonona hän pitää sitä, että samalla keskitetään valtaa, kun lautakunnat vähenevät.

– Tähän asti lautakuntien jäsenet ovat pystyneet perehtymään asioihin, mutta nyt työmäärä nousee kohtuuttomaksi ihmisillä, jotka hoitavat tehtäviä harrastuksena oman työn ohessa.

Arhinmäki tunnetaan graffitien puolustajana, Stop töhryille -kampanjan vastustajana ja kaupunkikulttuurin ystävänä. ”Ekat graffitit, jotka olen nähnyt Helsingissä, olivat Kulosaaren metroaseman tunnelissa vuonna 1984. Toinen oli Bomb, jossa o:n paikalla oli pommi, toista en muista. Tietysti niitä ennenkin oli kaikenlaisia seinäkirjoituksia ja maalauksia. 1950-luvulla eräs nuorisoliittolainen teki sabluunalla rauhankyyhkyjä Helsinkiin. Poliisi jahtasi häntä, ja tilanne kehittyi niin kiihkeäksi, että toverit lähettivät hänet maalle piiloon.” Arhinmäki uskoo, että graffitien arvostuksen nousu on johtanut myös siihen, että kaupunkikuvaan on tullut enemmän katutaidetta seinän kokoisista muraaleista lähtien. ”Muutos näkyy, kun katsoo ehdokkaiden teemojakin. Nyt kaikki haluavat lisää katukulttuuria ja katutaidetta ja kivaa Helsinkiä. Minäkin haluan, mutta kaupunkikulttuuri tuli jo. Yksi Helsingin hienoimmista piirteistä on juuri se, kuinka elävä kaupunki tämä on. Helsinki on muuttunut valtavasti parempaan suuntaan 10–15 vuodessa.”

Intohimona Helsinki

Kritiikistä huolimatta Arhinmäki uskoo, että viihtyisi pormestarina.

– Ilman muuta olen kiinnostunut. Se on tehtävä, johon kokemukseni ja osaamiseni sopisivat, hän arvioi.

– Tunnen Helsinkiä ja helsinkiläisiä ja suhtaudun intohimoisesti kaupunkiin.Olen ollut pienestä pitäen kiinnostunut Helsingin historiasta, tutkinut vanhoja valokuvia ja karttoja.

Hän arvelee tuntevansa Helsingin hyvin muun muassa siksi, että pelaa jalkapalloa.

– Kentät ovat eri puolilla kaupunkia, ja lapsesta lähtien olen kulkenut niille. Mun lapsuudessa lapset saivat vielä liikkua aika vapaasti. Kun meidän kulmille tuli spora, saimme mennä sillä mihin vain.

Toinen syy on kuntapolitiikka, jossa hän on ollut mukana 20 vuotta.

– Kierrän fillarilla katsomassa uusia asuinalueita ja kaavoituksen kiistapaikkoja.

Sitten ovat vielä graffitit.

– Harrastin niiden valokuvaamista. Olen aikoinani kiertänyt kaikki mahdolliset paikat etsimässä maalauksia.

Kivinokan kesämaja-alue on Arhinmäelle tuttu lapsuudesta Suomen vanhimman suomenkielisen urheiluseuran Ponnistuksen leireiltä. ”Kivinokka oli aikoinaan Helsingin työläisten virkistysalue, jonne porukka souti Vanhankaupunginselän yli likaisesta ja saastaisesta kaupungista luonnon rauhaan”, hän kuvailee. ”Siellä asuttiinkin sodan jälkeen, kun oli huutava asuntopula.” Kivinokan kohtalosta on taisteltu koko Arhinmäen valtuustouran ajan, kunnes viimein kuluvalla valtuustokaudella se saatiin yleiskaavaan virkistysalueeksi. ”Se on esimerkki kamppailusta, jossa vasemmistoliitolla on koko ajan ollut selkeä linja. Nyt aluetta pystytään kehittämään ja ihmiset ovat alkaneet löytää sen. Se on avoin kaikille kaupunkilaisille.” Arhinmäellä ei ole mökkiä, mutta hän käy alueella pyöräilemässä, uimassa lasten kanssa ja syömässä kioskilla kaupungin parhaiksi mainostamiaan munkkeja. ”Kun Helsinki kasvaa ja tänne rakennetaan lisää, muuttuu entistä tärkeämmäksi se, että on myös viheralueita, lähimetsiä, lähikallioita ja rakentamattomia rantoja. Siksi meidän lähtökohta on aina ollut kaupunkisuunnittelussa, että rakennetaan ensisijaisesti alueille, joilla rakentaminen on jo aloitettu ja annetaan luonnontilaisten alueiden säästyä.” ”Seuraavalla valtuustolla tullee olemaan todella kovia, muutamasta äänestä kiinni olevia kamppailuja siitä, mihin rakentamisen raja vedetään. Isoimmat kysymykset ovat Vartiosaari ja Keskuspuisto.”

Kaupungistumista ei voi estää

Arhinmäki on syntyperäinen helsinkiläinen viidennessä polvessa. Hän toteaa kuuluvansa vähemmistöön.

– Yksi Helsingin erityispiirre on se, että enemmistö helsinkiläisistä on muualta muuttaneita. Helsinki on aina ollut valmis ottamaan vastaan, ja minusta on hienoa, että ihmiset Helsingissä säilyttävät juurensa, vaikkapa puhuvat vahvaa murretta. Suomessa kaupungistuminen on niin nuorta, että kaikilla on sukujuuret jossain muualla kuin Helsingissä. Mutta Helsinki on aina ottanut ihmiset hyvin vastaan.

Hänestä on kuolleena syntynyt ajatus, että Helsinkiin muuttamista rajoitettaisiin esimerkiksi sillä, että ei rakenneta asuntoja lisää.

– Kaupungistuminen ja erityisesti pääkaupungin vetovoima on globaali ilmiö, jota vastaan ei kannata taistella.

– Väkeä tänne muuttaa joka tapauksessa jatkossakin, ja jos emme rakenna kohtuuhintaisia asuntoja, entistä useampi helsinkiläinenkin joutuu muuttamaan pois kotikaupungistaan. Kaveripiirissäni on jo nyt Helsingissä syntyneitä ja kasvaneita ihmisiä, jotka ovat muuttaneet pois, koska heillä ei ole varaa asua täällä, vaikka ovat töissä Helsingissä.

Paavo Arhinmäki: Helsingin kaupunginvaltuutettu vuodesta 2001. Vasemmistonuorten puheenjohtaja 2001–2005. Kansanedustajana vuodesta 2007. Vasemmistoliiton puheenjohtaja 2009–2016. Kulttuuri- ja urheiluministeri 2011–2014. Naimisissa ja kahden päiväkoti-ikäisen tyttären isä.