Paavo Arhinmäki
Helsingin kaupunginvaltuutettu vuodesta 2001
Vasemmistonuorten puheenjohtaja 2001–2005
Kansanedustajana vuodesta 2007
Vasemmistoliiton puheenjohtaja 2009–2016
Kulttuuri- ja urheiluministeri 2011–2014
Naimisissa ja kahden päiväkoti-ikäisen tyttären isä
Helsingissä kaupunkilaiset ovat kuntavaaleissa ikään kuin tekemässä valintaa kokoomuksen Jan Vapaavuoren ja vihreiden Anni Sinnemäen välillä. He ovat kahden suurimman puolueen pormestariehdokkaat.
Helsinki siirtyy vaalien jälkeen niin sanottuun pormestarimalliin. Jatkossa nykyisen ylipormestarin tilalle valitaan vaalikausittain pormestari.
Vasemmistoliiton pormestariehdokas, kansanedustaja Paavo Arhinmäki arvioi, että kuntavaalin henkilöityminen hämärtää vaaliasetelmaa. Siitä hän kritisoi mediaa ja suuria puolueita, jotka vaalitaktisesti haluavat luoda käsitystä pormestarivaalista. Jannen ja Annin eroista kirjoitetaan niin paljon, että Arhinmäki epäilee joidenkin kaupunkilaisten yllättyvän, kun saavat vain yhden äänestyslipun, sen, jolla äänestetään kaupunginvaltuutettua. Että missä on pormestarivaalin äänestyslappu?
Yleisesti uskotaan, että pormestariksi valitaan suurimman puolueen pormestariehdokas. Näin ei kuitenkaan ole missään päätetty, vaikka näin tullee tapahtumaan.
– Nyt valitaan 85 valtuutettua. Valtuutetut valitsevat keskuudestaan pormestarin, Arhinmäki muistuttaa.
Asiat unohtuvat
Muutama viikko sitten vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ja toimittajien tilaisuudessa Arhinmäki kysyi, kuka tietää, kuka on Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Yksi tiesi, kaupunginhallituksen jäsen, kansanedustaja Silvia Modig. Tämä liittyy pormestariin siten, että vaalien jälkeen pormestari toimii kaupunginhallituksen puheenjohtajana.
– Pormestari ei pysty itsekseen päättämään kaupungin asioista, Arhinmäki sanoo ja muistuttaa siitä, että oleellista on se, millaiset voimasuhteet valtuustossa on.
Vihreät on ollut joidenkin kyselyjen mukaan nousemassa Helsingin suurimmaksi puolueeksi. Arhinmäestä on huono helsinkiläisten kannalta, jos kaksi puoluetta kähmii päätökset keskenään.
– Nyt suurimmat ovat kokoomus ja vihreät ja puhutaan, ikään kuin olisi tulossa suuri muutos. Onko se sitä, jos jatkossa suurimmat ovat vihreät ja kokoomus? hän kysyy ja painottaa, että vaaleissa ratkaistaan, onko Helsinki enemmän punavihreä vai sinivihreä.
– Moni saattaa haluta äänestää juuri pormestarista, ja on vaarana, että äänet keskittyvät kahdelle ehdokkaalle. Se ei pitkällä tähtäimellä ole viisas kuvio vihreiden ja kokoomuksenkaan kannalta.
– Pormestarivalinnan korostuminen on johtanut siihen, että isoista asiakysymyksistä ei puhuta, vaan vertaillaan persoonia ja tehdään suuria henkilökuvia. Ei puhuta siitä, miten ja mihin rakentaa kohtuuhintaisia asuntoja, mitä tapahtuu lähimetsille, lähipalveluille, peruskoululle tai varhaiskasvatukselle. Unohdetaan lähiöt, kirjastot ja muut teemat, jotka aiemmin ovat olleet keskustelunaiheita kuntavaaleissa.
Kaikkiaan pormestariehdokkaita on kymmenen.
– Se on kovatasoinen ryhmä, josta melkein kuka tahansa pystyisi hoitamaan tehtävän, Arhinmäki sanoo.
Mukana on viisi entistä ministeriä, mikä kertoo tehtävän arvostuksesta.
– Näin tietysti Helsingissä pitääkin olla, mutta kyse ei ole kuitenkaan ensisijaisesti pormestarivaalista. Voisi ajatella, että pormestariehdokkaat ovat henkilöitä, jotka tuovat puolueensa kannat esille.
Voimasuhteet ratkaisevat
Arhinmäki korostaa poliittisten voimasuhteiden merkitystä.
– Valtuustossa syntyy erilaisia koalitioita eri asioiden ympärille. Voi olla yksittäisistä äänistä kiinni, mihin suuntaan asiat kääntyvät, hän sanoo ja ottaa esimerkiksi Vartiosaaren kaavan. Oli kahdesta äänestä kiinni, ettei aluetta säilytetty virkistyskäytössä.
– Tämä kuvastaa, kuinka tärkeää on se, minkä kokoisia puolueet ovat valtuustossa, eikä se, kuka on kaupunginhallituksen puheenjohtaja.
Arhinmäki näkee kuitenkin muutoksessa hyviäkin puolia.
– Tähänkin asti ylipormestari- ja apulaiskaupunginjohtajavalinnat ovat olleet puhtaasti poliittisia valintoja, mutta ne on esitetty ikään kuin virkamiesvalintoina. Nyt tehdään näkyväksi se, että he ovat poliitikkoja, joiden toimikausi on valtuustokauden mittainen, hän sanoo.
Huonona hän pitää sitä, että samalla keskitetään valtaa, kun lautakunnat vähenevät.
– Tähän asti lautakuntien jäsenet ovat pystyneet perehtymään asioihin, mutta nyt työmäärä nousee kohtuuttomaksi ihmisillä, jotka hoitavat tehtäviä harrastuksena oman työn ohessa.
Intohimona Helsinki
Kritiikistä huolimatta Arhinmäki uskoo, että viihtyisi pormestarina.
– Ilman muuta olen kiinnostunut. Se on tehtävä, johon kokemukseni ja osaamiseni sopisivat, hän arvioi.
– Tunnen Helsinkiä ja helsinkiläisiä ja suhtaudun intohimoisesti kaupunkiin.Olen ollut pienestä pitäen kiinnostunut Helsingin historiasta, tutkinut vanhoja valokuvia ja karttoja.
Hän arvelee tuntevansa Helsingin hyvin muun muassa siksi, että pelaa jalkapalloa.
– Kentät ovat eri puolilla kaupunkia, ja lapsesta lähtien olen kulkenut niille. Mun lapsuudessa lapset saivat vielä liikkua aika vapaasti. Kun meidän kulmille tuli spora, saimme mennä sillä mihin vain.
Toinen syy on kuntapolitiikka, jossa hän on ollut mukana 20 vuotta.
– Kierrän fillarilla katsomassa uusia asuinalueita ja kaavoituksen kiistapaikkoja.
Sitten ovat vielä graffitit.
– Harrastin niiden valokuvaamista. Olen aikoinani kiertänyt kaikki mahdolliset paikat etsimässä maalauksia.
Kaupungistumista ei voi estää
Arhinmäki on syntyperäinen helsinkiläinen viidennessä polvessa. Hän toteaa kuuluvansa vähemmistöön.
– Yksi Helsingin erityispiirre on se, että enemmistö helsinkiläisistä on muualta muuttaneita. Helsinki on aina ollut valmis ottamaan vastaan, ja minusta on hienoa, että ihmiset Helsingissä säilyttävät juurensa, vaikkapa puhuvat vahvaa murretta. Suomessa kaupungistuminen on niin nuorta, että kaikilla on sukujuuret jossain muualla kuin Helsingissä. Mutta Helsinki on aina ottanut ihmiset hyvin vastaan.
Hänestä on kuolleena syntynyt ajatus, että Helsinkiin muuttamista rajoitettaisiin esimerkiksi sillä, että ei rakenneta asuntoja lisää.
– Kaupungistuminen ja erityisesti pääkaupungin vetovoima on globaali ilmiö, jota vastaan ei kannata taistella.
– Väkeä tänne muuttaa joka tapauksessa jatkossakin, ja jos emme rakenna kohtuuhintaisia asuntoja, entistä useampi helsinkiläinenkin joutuu muuttamaan pois kotikaupungistaan. Kaveripiirissäni on jo nyt Helsingissä syntyneitä ja kasvaneita ihmisiä, jotka ovat muuttaneet pois, koska heillä ei ole varaa asua täällä, vaikka ovat töissä Helsingissä.
Paavo Arhinmäki
Helsingin kaupunginvaltuutettu vuodesta 2001
Vasemmistonuorten puheenjohtaja 2001–2005
Kansanedustajana vuodesta 2007
Vasemmistoliiton puheenjohtaja 2009–2016
Kulttuuri- ja urheiluministeri 2011–2014
Naimisissa ja kahden päiväkoti-ikäisen tyttären isä