Esko Seppänen kirjoitti (Kansan Uutiset 10.2.), että ”– – Suomen pitäisi ilmoittaa sopivassa yhteydessä, että se ei todellakaan aio käyttää ’eikä salli kenenkään muunkaan käyttää aluettaan aseelliseen hyökkäykseen mitään toista valtiota vastaan’”.
Suomen ja Venäjän sisällissotien ja heimosotien (1917–1922) jälkeen Neuvostoliiton sotilaallisessa johdossa tiedettiin hyvin, että itsenäistynyt Suomi ei hyökkäisi Venäjää vastaan. Sen sijaan keisarillisen Venäjän kenraalihistorioitsijan Borodkinin näkemys, että Venäjän tulee päästä ”luonnollisille rajoilleen”, säilyi neuvostojohtajien mielissä.
NKP:n keskuskomitean sotilasjaostossa suunniteltiin Suomen osan valtaamista jo maaliskuussa 1927.
Hitler luovutti Suomen Neuvostoliiton etupiiriin ja oikeutti laittoman hyökkäyksen Suomea vastaan 30.11.1939. Tätä ennen NL lavasti Mainilan laukaukset.
Rauhantila Suomen ja Venäjän välillä on toivottava. Sen kannalta tärkeämpää on, että Venäjä vakuuttaisi, ettei se enää koskaan hyökkää Suomea vastaan.
Luottamusta Venäjän aikeita kohtaan – joita Krimin annektointi on jälleen murentanut – ja pysyvän rauhan mahdollisuutta lisäisi myös se, että Venäjä palauttaisi ne vuosien 1939–1944 sotien myötä anastamansa Suomen valtioalueet, jotka vuoden 1920 legitiimin Tarton rauhansopimuksen perusteella siihen kuuluvat.
Petri Minkkinen
Helsinki