Suomessa on 620 000 ammattiin valmistuvaa ammattikoulu-, ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijaa, joiden työharjoittelujaksojen määrää ja pituutta ollaan koulutusuudistuksessa lisäämässä useilla kuukausilla. Ammattiin valmistuvien opiskelijoiden lisäksi on olemassa 330 000 työttömälle työnhakijalle tarkoitettuja tukityöllistämismuotoja sekä nuorten työpajoja ja maahanmuuttajakoulutuksia, joihin kuuluu työnantajalle ilmaisia työharjoittelujaksoja.
On hyvä, että opiskelijoille, työttömille ja tukityöllistämistä tarvitseville annetaan mahdollisuus tutustua työelämään, etsiä omaa ammattiaan ja päästä hyvän työharjoittelun jälkeen harjoittelupaikkaan palkalliseen työhön.
Ongelmana lisääntyvässä työharjoittelussa on se, että osa työnantajista käyttää työharjoittelu- ja tukityöllistämismahdollisuuksia hyväkseen eli sama työnantaja ottaa vuodesta toiseen harjoittelijoita paikkaamaan henkilöstövajetta ja irtisanottuja työntekijöitä, eikä työnantajalla ole aikomustakaan lisätä vakituisten työntekijöiden määrää. Osa työharjoittelijoista ja tukityöllistetyistä on täysi-ikäisiä ja pitkään työelämässä mukana olleita, jotka nopean perehdyttämisen jälkeen pystyvät itsenäisesti tekemään harjoittelupaikkansa työtehtäviä.
Työharjoittelu- ja tukityöllistämistä väärin käyttävä työnantaja säästää henkilöstökuluissa ja vääristää kilpailua eli pakottaa toisetkin saman alan työnantajat käyttämään hyväksi ilmaista ja halpaa työvoimaa. Järjestelmää väärin käyttävä ei paranna työllisyyttä vaan lisää jo nyt olemassa olevan pimeän työvoiman määrää ja verovaroilla tuettavien tukimuotojen hyväksikäyttöä. Väärinkäytökset eivät kannusta työllistymään vaan saavat työttömän työnhakijan jopa välttelemään kyseisiä työharjoittelumahdollisuuksia.
Jarno Strengell
Mikkeli