Teivo Teivainen
51-vuotias maailmanpolitiikan professori, Helsingin yliopisto.
Hän on toiminut vierailevana professorina muun muassa kanadalaisessa Saint Mary’s Universityssä ja Perussa katolisen yliopiston taloustieteen laitoksella.
Omistaminen nimenomaan jakaa vapauksia epätasa-arvoisella tavalla.
Hän on kirjoittanut useita teoksia jo 1990-luvulta alkaen. Teoksissa käsitellään muun muassa globaalia demokratiaa, poliittista taloustiedettä sekä Brasiliaa, joka oli aiheena hänen vuonna 2016 toimittaja Maria Mannerin kanssa kirjoittamassaan kirjassa.
Hän on saanut useita palkintoja tieteellisestä työstään ja tieteen tunnetuksi tekemisestä vuodesta 2000 lähtien, jolloin American Sociological Association palkitsi Teivaisen väitöskirjan parhaana maailmanjärjestelmää käsittelevänä väitöskirjana.
Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen näkee maailman muuttuvan vähemmän valtiokeskeiseksi. Kansallismielisyys on toki nostanut päätään eri puolilla, mutta siinäkin on usein kyse reaktiosta globalisaatioon. Samalla muuttuvat tulkinnat siitä, mistä tarkalleen puhutaan, jos vaikkapa kritisoidaan Venäjän tai Yhdysvaltojen politiikkaa. Maita ei voi tulkita yksiselitteisesti hyväksi tai pahaksi.
Teivaisen mukaan Yhdysvalloista löytyy yllättävänkin paljon vasemmistolaista liikehdintää, mikä saattaa tulevaisuudessa näkyä myös vaalituloksissa. Tämä henkilöityi presidentinvaaleissa demokraattien Bernie Sandersiin.
– Sanders on ensimmäinen ison luokan merkki siitä, että jotain sen suuntaista voisi olla kehitteillä.
Välttämättä liike ei toteudu iäkkään Sandersin johdolla, vaikka vasemmistolaisen muutoksen hakeminen henkilöityi viime vaaleissa häneen.
– Tietyssä mielessä Yhdysvaltojen hegemonian kausi on ohi. Se ei ole samanlaisessa asemassa kuin se oli muutaman kymmenen vuoden ajan toisen maailmansodan jälkeen.
Teivainen muistuttaa vuosisatojen kuluessa hegemonia-asemien muuttuneen. Ennen Yhdysvaltoja oli Britannia, sitä ennen Hollanti-Alankomaat, Espanja sekä Portugali. Hän ei usko, että Yhdysvaltojen hegemonian hiipuessa tilalle nousee Kiina tai jokin muu valtio.
– Mennään kohti kaoottisempaa ja vähemmän valtiokeskeistä maailmaa. Ylikansalliset liikeyritykset ja kansalaisliikkeet tulevat aiempaa selkeämmin poliittisiksi toimijoiksi. Kapitalistinen maailmanjärjestelmä muuttuu sekavammaksi.
Tulkinnoissa sukupolvieroja
Suhtautumisessa Venäjään ja Yhdysvaltoihin Teivainen näkee sukupolvieroja: kylmän sodan perintö heijastuu edelleenkin politiikan tulkinnoissa etenkin iäkkäämmällä väellä.
Suomessa oletetaan usein, että olet joko Nato-jäsenyyden puolustaja tai jotenkin presidentti Putinin ymmärtämiseen kallellaan.
– Jako on suomalaisen keskustelun erityispiirre. Itse en mahdu tuohon jakoon. Suomessa tuntuu olevan hankalaa yhdistää ei-sotaisa suhtautuminen Venäjään siihen, että voisi samalla puhua suoraan Venäjän ihmisoikeusasioista.
Teivaisen mielestä Tarja Halonen oli Suomen historian paras presidentti, mutta tämän hyssyttelevää suhtautumista Venäjän ihmisoikeustilanteeseen Teivainen ei itse noudata.
– Voi olla joskus järkevää, ettei valtiojohdon tapaamisessa nosteta ihmisoikeuksia ensimmäisenä esiin. Suomessa on silti hyssytelty turhan paljon.
– Minun tai muidenkaan tutkijoiden ei pitäisi olla diplomaattisista syistä hiljaa tai vältellä puuttumasta hankaliin asioihin hyvien naapuruussuhteiden ylläpitämisen varjolla.
Eliitin kritiikki luontevaa vasemmistolle
Teivainen kyseenalaistaa trendikkäiksi nousseiden käsitteiden selitysvoimaa. Populismi saattaa niputtaa asioita siten, että sen selitysvoima heikkenee. Totuuden jälkeinen aika on kärsinyt inflaation käsitteenä.
– Turhan monenlaisia asioita menee samaan pussiin, jos brexitin takana olevia voimia, presidentti Donald Trumpin valintaa ja vasemmistolaisen Podemos-puolueen nousua selitetään populismilla. Tästä on enemmän haittaa kuin hyötyä asioiden ymmärtämiselle, Teivainen sanoo.
Teivainen hakisi maailmaa muuttavaa vasemmistolaista voimaa liikkeiden välisen oppimisen kautta. Tässä liikkeiden ryppäässä hän näkee toimijoiksi muun muassa nais-, ekologisen, ay- ja homoliikkeen.
Liikkeet voisivat luoda strategioita ja uusia rintamalinjoja oppimalla toisiltaan, sen sijaan että ne etsisivät yhtenäisyyttä johtajan hahmosta. Hän kritisoi argentiinalaisen politiikan filosofin Ernesto Laclaun näkemystä, jonka mukaan liikkeiden yhteistyö löytyy selkeän johtajuuden kautta.
– Tämä edellyttää jos ei aivan messiaanista niin karismaattista hahmoa, joka yhdistää kelluvia identiteettejä.
Vasemmistolaisia hankkeita voidaan määrittää populismia paremmin demokraattisuuden kautta. Hänestä populismiin liitetty eliitin kritiikki on hyvä ja terve ilmiö myös vasemmistolle, jos siihen ei liity autoritaarista johtajakeskeisyyttä.
”Aina on huijattu”
Teivaisen mukaan jotain olennaista on pyydystetty, kun puhutaan totuuden tai faktojen jälkeisestä ajasta. Keskustelu sai vauhtia Britannian brexit-äänestyksen alla käydystä kampanjoinnista. Myös Yhdysvaltain presidentinvaaleissa valheet peittosivat tosiasioita.
Juuri ennen brexitiä Britanniassa vieraillut Teivainen kertoo, että ulkomaalaisiin kohdistettu rasismi oli aika ikävän näköistä. Brexitiä ajaneet poliitikot ja media levittivät valheita muun muassa Euroopan unionista ja siirtolaisuuden kustannuksista.
Teivaisen mukaan ei kuitenkaan ole siirrytty varsinaisesti faktojen jälkeiseen maailmaan.
– Aina on huijattu. Koulutustaso on yleisesti lisääntynyt, samoin lukutaito. Taikausko on jollain mittareilla vähentynyt, vaikka paikoin on aiempaa näkyvämpää fundamentalismia.
Jotkut paljon viitatut väitteet kansalaisten lisääntyneestä uskosta valheisiin saattavat olla harhaanjohtavia. Viitaten kolumnistiin, tietokirjailija Tommi Uschanoviin hän toteaa, etteivät äänestäjät Yhdysvalloissa oikeasti ajattele, että Barack Obama on muslimi.
– Vain pieni prosentti uskoo tähän, mutta heillä ei ole kannustinta tai houkutusta vastata mielipidekyselijälle oikein. Jos luvataan sata dollaria oikeasta vastauksesta, prosentit olisivat ihan muuta.
Teivaisen mukaan monissa viime aikojen vaaleissa on osoittautunut houkuttelevaksi tarttua yksinkertaiseen helppoheikin sloganiin, vaikka se ei pitäisi paikkaansa.
– Annan ääneni tuolle. Se kuulostaa kivalta ja sopii mun fiiliksiin. Moni saattaa ajatella, että eihän yksittäisellä äänelläni loppupeleissä edes ole niin suurta merkitystä.
Vasemmistoa hän varoittaa lähtemästä kilpajuoksuun kannatuksesta keinoilla, jossa faktoille ei pistetä kovin suurta painoa.
– Totta kai kannattaa luoda mielikuvaa parhaista bileistä ja eteenpäin menosta, mutta ei niin, että tämä olisi ristiriidassa vasemmistolaisen rationaalisen eetoksen kanssa.
Kansan Uutisissa sunnuntaina kello 14 lisää Teivo Teivaisen ajatuksia. Silloin aiheena on vapaus.
Teivo Teivainen
51-vuotias maailmanpolitiikan professori, Helsingin yliopisto.
Hän on toiminut vierailevana professorina muun muassa kanadalaisessa Saint Mary’s Universityssä ja Perussa katolisen yliopiston taloustieteen laitoksella.
Omistaminen nimenomaan jakaa vapauksia epätasa-arvoisella tavalla.
Hän on kirjoittanut useita teoksia jo 1990-luvulta alkaen. Teoksissa käsitellään muun muassa globaalia demokratiaa, poliittista taloustiedettä sekä Brasiliaa, joka oli aiheena hänen vuonna 2016 toimittaja Maria Mannerin kanssa kirjoittamassaan kirjassa.
Hän on saanut useita palkintoja tieteellisestä työstään ja tieteen tunnetuksi tekemisestä vuodesta 2000 lähtien, jolloin American Sociological Association palkitsi Teivaisen väitöskirjan parhaana maailmanjärjestelmää käsittelevänä väitöskirjana.