Lehtikuva/Frederick Florin

Tätä kirjoittaessani parlamentin puhemiehen vaali alkaa olla taputeltu.

Samaan aikaan, kun Suomessa feminismi saapuu vihdoin talouskeskusteluun ja asiantuntijat vaativat hallitukselta budjettinsa ja päätöstensä sukupuolivaikutusten arviointia, on Euroopan parlamentin johtoon nousemassa – yllätys, yllätys – kuusikymppinen, oikeistolainen konservatiivi.

Ja mies, tietysti.

Olisiko naisen johtama Eurooppa automaattisesti toisenlainen?

Puhemiehen vaali tussahti jo ennen alkamistaan. Keskustaoikeistolainen ryhmä ALDE teki oikeistopuolue EPP:n kanssa diilin tiistaiaamuna ja heidän oma ehdokkaansa vetäytyi kisasta jo ennen ensimmäistä äänestystä.

Italialainen Antonio Tajani, Silvio Berlusconin kaveri ja Volkswagenin päästöskandaalissa surullisen kuuluisaksi tullut entinen komissaari julistettiin lehdistössä voittajaksi jo ennen kuin äänestys oli alkanut. Oli aivan selvää, että ainakaan vasemmisto ei tämän miehen valintaa voi tukea.

Hajanainen Eurooppa olisi vahvan johtajan tarpeessa, mutta sen johtajan on oltava vastavoima niin Trumpille kuin Putinillekin. Arvot on oltava toiset.

ILMOITUS

En jaksa uskoa tasa-arvoa vastustavan, vanhoillisen, homofobisen ja korruptiosyytteissä ryvettynyttä puoluetta edustavan Tajanin pystyvän inspiroimaan eurooppalaisissa minkäänlaista rakkautta yhteistä maanosaamme kohtaan.

Itä-Euroopan vanhoillista oikeistoa tai Länsi-Euroopan bisneseliittiä Tajani saattaa miellyttää, mutta nämäkö ovat ne suunnat, joita EU haluaa kumartaa? Orbánin ja Berlusconin jalanjäljissä eteenpäin?

Vaihtoehtoja olisi ollut. Parlamentissa on paljon poliitikkoja, jotka haluavat rakentaa sosiaalisia oikeuksia, hyvää työelämää ja Euroopan sosiaalista pilaria, edistää reilua verotusta ja kestävää kehitystä ja rakentaa ihmisoikeuksia kunnioittavaa Eurooppaa.

Johtajan ei tarvitse välttämättä tulla bisneseliitistä eikä olla mies. Pitäisikö päättäville paikoille sitten valita vain naisia? Olisiko naisen johtama Eurooppa automaattisesti toisenlainen?

Ei tietenkään. Me vain tarvitsemme päättäjiä, jotka tunnistavat valtasuhteita, näkevät rakenteellisen epätasa-arvon ja ovat valmiita toimimaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta.

Niin parlamentin johdossa kuin kunnissakin.

Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen.