Vuonna 2030 sote-uudistuksen käynnistymisestä on kulunut kymmenisen vuotta. Hoivamarkkinoiden suurin toimija, kansainvälinen CareMedica Oy lomauttaa hoitajia, sillä ympärivuorokautinen hoiva on siirretty kokonaan robottien tehtäväksi. Vuonna 2046 CareMedica vetäytyy Suomesta sopimusaikojen umpeutuessa. Julkinen sektori on tilojen puutteessa pakotettu myymään vanhusten hoitoa pienemmille yksityisen sektorin toimijoille halvin tarjous voittaa -periaatteella.
Tämä kauhuskenaario vanhushoivan tulevaisuudesta esitetään kirjassa Hoivan arvoiset. On kysymys siitä, olemmeko matkalla takaisin huutolaisyhteiskuntaan, kun sote-uudistuksessa isojen hoiva-alan yritysten edut tuntuvat olevan ihmisten etujen edellä. Kirja on tutkijoiden puheenvuoro ja tietoteos hoivan historiasta ja kehityksestä. Hoivaa katsotaan hoidettavien, hoitotyöntekijöiden, omaisten ja yhteiskunnan näkökulmista.
Hoivan arvoiset -kirjan tekijät ovat Tampereen ja Helsingin yliopistoissa sekä Seinäjoen ammattikorkeakoulussa eri yhteiskunta- ja sosiaalitieteiden aloilla vaikuttavia hoivatutkijoita. Kirjoittajien joukossa ei ole taloustieteilijöitä, mutta kommentteja heidän edustajiltaan on pyydetty ja saatu. Kirjassa käsitellään myös hoidon hintaa ja rahoitusta, mutta tällä kertaa lähinnä hoivan tarvitsijoiden näkökulmasta.
Ilmaisut iäkäs ja ikääntynyt häivyttävät vaivaisen vanhuuden.
Kaikki tarvitsevat hoivaa
Tutkijoiden tekstiä elävöittää kuvitteellinen, mutta hyvin todenoloinen kehyskertomus. Siinä kuvataan vanhuutta, sairastumisia ja muita elämäntilanteita, joissa hoivaa välttämättä tarvitaan.
Hoivan tarve koskettaa meitä kaikkia jossakin muodossa ”usein yllättäen, joskus hiljaa keskuuteemme hiipien ja aina vaatien”. Vaiva ja siitä aiheutuva hoivan tarve ovat ihmiselämän väistämättömiä tosiasioita. Siksi vaiva on yhteiskunnan ytimessä ja hoivan järjestäminen on yhteiskunnan ydintehtäviä.
Kirjassa saa kyytiä hoivapolitiikkaa ohjaileva ja mielikuvia muokkaava orwellilainen uuskieli. Se ei tunnista vaivaisuutta ja hoivan tarpeen ruumiillisuutta. Itsenäinen ikääntyvä toimija sopii mainiosti hoivamarkkinoiden kuluttajaksi ja asiakkaaksi, aktiiviseksi valinnanvapauttaan käyttäväksi seniorikansalaiseksi. Autettava, muistisairas vanhus on vapauksien ulkopuolella.
Kritiikkiä saa myös poliittinen retoriikka, jossa hoivan todellisuus kätketään numeroiden, taloudellisen tehokkuuden ja markkinatermien taakse. Näkökulmien valinta ohjaa vaikutelmia. Kotona asuminen esitetään aktiivisena elämänä, vaikka yksinäinen asukas ei pystyisi sängystään poistumaan. Laitoshoitoon liitetään vaipoissa makaavat vanhukset, mutta turvallisuus ja mahdollisuus ympärivuorokautiseen apuun jäävät mainitsematta.
Vanhuksista vaietaan
Sana vanhus on lähes kadonnut käytöstä. Korrektit ilmaisut iäkäs ja ikääntynyt häivyttävät vaivaisen vanhuuden, jossa ei enää kyetä omatoimisuuteen ja aktiivielämään, vanhuuden, jossa toisten ihmisten apu ja valinnat ovat elinehto. Jos ihminen ei itse pysty huolehtimaan peseytymisestä, pukeutumisesta, liikkumisesta, syömisestä ja juomisesta, tarvitaan toisen havaintoja, tulkintaa ja apua.
Tutkijat varoittavat ratkaisuista, joissa julkiset hoivapalvelut ajetaan ahtaalle ja alas ja jossa hoivapolitiikka on alistettu yritysten voiton tavoittelulle. Heidän mukaansa sote-uudistus voi johtaa siihen, että ennen pitkää julkinen palvelutuotanto kuihtuu ”kannattamattomana” ainakin alueellisesti. Jos markkinatoimijat tällöin vetäytyvät, osa väestöstä uhkaa jäädä ilman peruspalveluita.
Tutkijat esittävät kirjassa myös viisi teesiä vanhushoivan paremmasta tulevaisuudesta. Heidän mukaansa hyvä hoiva on mahdollista, mutta vain, jos ajattelutavat ja poliittiset voimasuhteet muuttuvat nykyisestä. Kirja antaa eväitä muutoksen edistämiseen.
Hanna-Kaisa Hoppania, Olli Karsio, Lena Näre, Antero Olakivi, Liina Sointu, Tiina Vaittinen, Minna Zechner: Hoivan arvoiset – Vaiva yhteiskunnan ytimessä, Gaudeamus 2016.