IPS/Mark Olalde

Etelä-Afrikan faktat

Valtio Afrikan eteläkärjessä

Asukkaita 55 miljoonaa

Alle 1,90 dollarilla päivässä eläviä 16,6 % (2011)

Kansallisen köyhyysrajan alla 53,8 % (2010)

Yli 15-vuotiaista lukutaitoisia 93 %

Sijoitus Inhimillisen kehityksen indeksissä 116/188

(Lähde: YK)

Tuhannet pientuottajat halutaan sääntelyn piiriin.

Yli 27 prosentin työttömyys on saanut Etelä-Afrikan miettimään pienimuotoisen kaivostoiminnan laajentamista. Ongelma on siinä, että toiminta on nykyisellään pääasiassa luvatonta.

Pienimuotoista kaivostoimintaa harjoittaa Etelä-Afrikassa eri arvioiden mukaan 8 000–30 000 henkeä. Koko Afrikassa alalla puurtaa vähintään kahdeksan miljoonaa ihmistä. YK:n mukaan pientuottajat kaivavat liki viidenneksen Afrikan kullasta ja miltei kaikki jalokivet timantteja lukuun ottamatta.

– Laiton kaivostoiminta on väärä luokitus tälle toiminnalle, joka on jatkunut vuosikausia, sanoo Sizwe Phakathi, joka vastaa turvallisuudesta ja kestävästä kehityksestä Etelä-Afrikan kaivoskamarissa. Hän tutki aiemmin epävirallista hiilen ja saven louhintaa Blaauwboschissa KwaZulu-Natalin alueella.

Phakathin mukaan kaivajat eivät yleensä tunne lakia, mutta toimivat paikallisen päällikön tai kunnan siunauksella. 94 prosentilta puuttui virallinen lupa kaivamiseen, jolla he elättävät perheensä.

Köyhyys jarruttaa laillistamista

Pienkaivajien aseman laillistaminen auttaisi heitä saamaan teknistä tietoja ja löytämään markkinoita, kaivosministeriön pienkaivososaston johtaja Pheaga Gad Kwata uskoo.

Ministeriö on alkanut järjestää kaivajille koulutusta, jonka avulla he voivat laillistaa asemansa.

– Tältä alalta on mahdollisista saada nopeasti työtä, Kwata vakuuttaa.

Phakatin mukaan koulutus parantaa myös alan terveys- ja turvallisuustilannetta. Hänen tutkimallaan alueella valtaosa kaivajista ei käyttänyt mitään turvavarusteita.

Laillistamisen esteenä on kuitenkin sama köyhyys, jota sen on määrä helpottaa. Monilla kaivajilla ei ole varaa matkustaa virastoon laatimaan papereita, kustantaa ympäristövaikutusten arviointia tai perustaa kohteen ennallistamisen vaatimaa vararahastoa.

– Laillistaminen ei saisi tappaa liiketoimintaa, vaan se pitäisi räätälöidä kaivajien tarpeisiin, Phakathi pohtii.

 Masakanen kylä Etelä-Afrikan Mpumalangassa sijaitsee aivan Duvhan voimalaa ruokkivien hiilikasojen vieressä. Kyläläiset joutuvat kuitenkin hankkimaan elantonsa luvattomalla hiilenkaivuulla.


Masakanen kylä Etelä-Afrikan Mpumalangassa sijaitsee aivan Duvhan voimalaa ruokkivien hiilikasojen vieressä. Kyläläiset joutuvat kuitenkin hankkimaan elantonsa luvattomalla hiilenkaivuulla.

Sääntöjä uudistettava

Luvallisen toiminnan sujuva laajentaminen vaatii lakimuutoksia, Witwatersrandin yliopiston tutkija Pontsho Ledwaba sanoo.

– Sallittu viiden hehtaarin maksimiala on liian pieni graniitin ja hiekkakiven tuotantoon. Lisäksi muutaman vuoden lupakausi ei riitä toiminnan vakiinnuttamiseen, jolloin investoinnit jäävät saamatta, hän selittää.

Ledwaba patistaa hallitusta korjaamaan teollisuus- ja rakennusmateriaalien, kuten hiekan, saven ja hiekkakiven, kaivamisen sääntöjä vastaamaan todellisuutta.

Phakati muistuttaa, että Etelä-Afrikan kaivosalan uudistuksissa ei pidä unohtaa naisia, sillä selvitysten mukaan nämä muodostavat 40–50 prosenttia Afrikan pienkaivajista.

Etelä-Afrikan Limpopossa naiset ovat kaivaneet savea sukupolvien ajan. Maan luoteisosissa naisten nimissä on myös laillisia kaivosoikeuksia. Alan miesvaltaisuudesta huolimatta asiantuntijat uskovat sen avaavan uusia yritysmahdollisuuksia myös naisille.

Englanninkielinen versio

Etelä-Afrikan faktat

Valtio Afrikan eteläkärjessä

Asukkaita 55 miljoonaa

Alle 1,90 dollarilla päivässä eläviä 16,6 % (2011)

Kansallisen köyhyysrajan alla 53,8 % (2010)

Yli 15-vuotiaista lukutaitoisia 93 %

Sijoitus Inhimillisen kehityksen indeksissä 116/188

(Lähde: YK)