Historiallinen draamaspektaakkeli Spartacus (1960) on lajityyppinsä kaikkien aikojen valioita. Elokuva palkittiin neljällä Oscarilla, joista yksikään ei mennyt sen kolmelle keskeiselle tekijälle, ohjaaja Stanley Kubrickille, käsikirjoittaja Dalton Trumbolle ja nimiroolin Kirk Douglasille. Peter Ustinovin (Batiatus) mainion sivuosasuorituksen lisäksi leffa oscaroitiin komeasta visuaalisuudestaan (kuvaus, lavastus, puvustus).
Tunnetun vasemmistolaisen Dalton Trumbon ajatukset näkyvät elokuvassa selkeinä. Kirk Douglas on jällen kerran elementissään kapinallisena orjana, jonka mitta täyttyy nöyryyttävästä kahleissa raatamisesta. Niin täyttyy monen muunkin, ja pian ollaan taistelukentällä valtakoneistoa vastaan.
Itse taistelu on lyhyt episodi tunnekylläisessä kokonaisuudessa. Elokuva hahmottaa äärimmäisen epäoikeudenmukaisen yhteiskunnan, jota vastaan sorretut miehet ja naiset käyvät yhteisrintamana. Leffan vallankumouksellinen sanoma kantaa edelleen yllättävänkin tuoreena. Tässä mielessä kuvaava on nimihenkilön puhe joukoilleen vähän ennen kohtaamista ylivoimaisen vastustajan kanssa.
Tapahtumissa kuvataan paljon myös Rooman poliittisen eliitin keskinäistä valtataistelua. Laajempi yhteiskuntahistoriallinen perusta ja intiimi yksilöllinen taso nivoutuvat luontevasti toisiinsa. Douglasin ja Jean Simmonsin hellyttävä romanssi ei luiskahda vaivaannuttavan nyyhkeen puolelle.
Spartacus on vaikuttava passiodraama, mutta ei silti vailla huumoria. Kuten klassikon arvolle sopiikin, se on pohjimmiltaan nautittavan elämänmakuinen ja ajaton elokuva.
Spartacus. Teema sunnuntaina klo 18.00.