All Over Press/David Gee / Alamy

Politiikassa perspektiivi on valttia.

Onneksi minulla on kainuulaisena europarlamentaarikkona etuoikeus tuulettaa ajatuksiani säännöllisesti korpimaisemissa. Matka Suomussalmen selkosilta Brysseliin on pitkä, mutta välimatka tuntuu usein tarpeelliselta. Auto kannattaa startata pakkasaamuna kahden aikaan, jos koti pitää ihmisen järjissään. Kun Euroopan parlamentissa puhutaan rajoista, kansallisvaltioista ja kansainvälisyydestä, tarkastelen näitä kysymyksiä juurieni kautta.

Suomussalmi on rajapitäjä, jonka itäisissä metsissä voi edelleen löytää vanhoja polkuja yli rajojen. Vienalaisissa kylissä raja on karttaan piirretty viiva tai keinotekoinen rajaeste tutussa maastossa: ihmisten elämä ei asetu suoraviivaisesti kansallisvaltioihin. Kauppa, sukulaissuhteet, uteliaisuus, hätä tai rakkaus ovat aina kuljettaneet ihmisiä yli rajojen.

Ihmisten elämä ei asetu suoraviivaisesti kansallisvaltioihin

Näin on tänäkin päivänä.

Tämä rajojen ylittäminen on eurooppalaisuuden ytimessä. Euroopan kansat ja kansallisvaltiot ovat iloisesti toistensa kanssa naimisissa, ovat aina olleet. Vähän raaputtamalla jokaisesta maasta löytyy monta kerrosta kieliä ja historiaa, niin veristä kuin rauhanomaistakin.

Euroopan unioni on perustettu tälle tietämykselle.

Brysselissä ja Strasbourgissa me mepitkin helposti uppoamme EU:n kuplaan, jossa tärkeintä on aina se juuri nyt käsiteltävänä oleva lainsäädäntökokonaisuus tai poliittinen kamppailu.

ILMOITUS

Kauempaa katsottuna muistaa, miksi me siellä olemme: Euroopan unionin syvin tarkoitus on tähän saakka ollut rauha, sen rakentaminen ja säilyttäminen. Tämä arkinen liitto, josta rakkaus on usein kaukana, perustettiin sotien jälkeen kuoleman, kärsimyksen ja valtavan tuhoamisvimman jäljiltä säilyneille Euroopan raunioille, sillä ajatuksella, että ei koskaan enää sotaa.

Tämän me tunnumme usein tänä päivänä unohtavan.

Talousrikollisuus, veronkierto, ilmastonmuutos, pakolaisten kohtelu – ongelmia riittää, mutta en jaksa uskoa että löytäisimme ratkaisuja yksin yhtään sen paremmin.

Puolivälissä kautta uskon edelleen, että eurooppalainen parisuhde on korjaamisen väärti, sillä Eurooppa on vielä huomennakin 500 miljoonan asukkaan markkina-alue ja yhteinen rauhanprojekti.

Ryppyjen rakkaudessa ei saa antaa johtaa lopulliseen eroon.

Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen.