Viime itsenäisyyspäivänä juhlimme ystävien luona 9-vuotissynttäreitä. Iltapäivä oli täynnä kiljumista, kikatusta ja kakkua, nostettiin maljoja, oli valoa ja lämpöä. Laulettiin.

Kotimatkalla toisenlainen todellisuus paiskautui päin kasvoja. Vettä tuli vaakasuoraan ja puuskainen tuuli repi takkia päältä. Huusin edelläni kulkeville kavereille: ”No tämän ankeammaksi ei ainakaan voi muuttua!”. Olin väärässä.

Pimeän märkyyden keskeltä alkoi …