Lehtikuva/Andreas Solaro

Pääministeri Renzin vastustajien kirjo oli laaja, ja syyt äänestää Renziä vastaan olivat monenlaiset.

Italian pääministeri Matteo Renzi kärsi yllättävänkin selvän tappion sunnuntain kansanäänestyksessä perustuslakiuudistuksista. Renzin ajamia muutoksia vastusti 59,1 prosenttia äänestäjistä ja kannatti vain 40,9 prosenttia.

Ennakkoilmoituksensa mukaisesti Renzi ilmoitti tappion selvittyä luopuvansa tehtävästään. Hän sanoi jättävänsä eroilmoituksensa tänään iltapäivällä presidentti Sergio Mattarellalle.

Osanotto kansanäänestykseen oli melko korkea, 65 prosenttia.

Myös monet perustuslakiasiantuntijat vetosivat lain hylkäämiseksi.

Yksinkertaistava tulkinta

Kommenteissa Renzin tappiota on tulkittu voitoksi populisteille ja äärioikeistolle, jatkoksi Britannian kesän Brexit-äänestykselle ja Donald Trumpin valinnalle Yhdysvaltain presidentiksi.

ILMOITUS

On totta, että populistinen Viiden tähden liike ja sen kiistelty johtaja Beppe Grillo olivat Renzin kovaäänisimmät vastustajat.

On totta myös se, että äärioikeistolaisen ja ääriksenofobisen Pohjoisen liiton johtaja Matteo Salvini riekkui heti ovensuukyselyjen osoittaessa Renzin tappiota: ”Eläköön Marine Le Pen, eläköön Vladimir Putin, eläköön Donald Trump, eläköön La Lega!”. La Lega viittaa Pohjoisen liittoon.

Mutta olisi huomattava yksinkertaistus tulkita kansanäänestyksen tulos pelkästään tätä taustaa vasten. Vastustajien kirjo oli laaja, ja syyt äänestää Renziä vastaan olivat monenlaiset.

Totta kai Renzin vasemmaltakin puolelta tulleissa ei-äänissä oli mukana eliitin vastaista kaunaa. Mutta kysymys oli myös Renzin harjoittamasta politiikasta sekä itse perustuslain muutosten sisällöstä.

Vallankeskitys vaalilailla

Renzin ajamat muutokset olisivat olleet suurin rukkaus Italian vuodelta 1948 peräisin olevaan perustuslakiin, jonka tarkoituksena oli tehdä mahdottomaksi Benito Mussolinin kaltaisen uuden yksinvaltiaan nousu.

Renzin uudistukset olisivat antaneet yhdelle puolueelle vaalikauden ajaksi lähes täyden vallan.

Uudistuksissa on kaksi osaa. Ensimmäinen osa, vaalilain muutos, hyväksyttiin toukokuussa 2015 ja se astui voimaan tämän vuoden heinäkuussa. Se ei tarvinnut perustuslain säätämisjärjestystä eikä kansanäänestystä.

Uuden vaalilain mukaisesti jaetaan 617 parlamentin 630 paikasta. Lisäksi on 12 paikkaa ulkomailla asuville italialaisille sekä yksi paikka Valle d’Aostan alueelle.

Vaaliliittoja ei sallita.

Jos joku puolue saa vähintään 40 prosenttia äänistä, se saa automaattisesti lisäpaikkoja niin, että sille tulee 340 paikkaa eli reilu enemmistö.

Jos mikään puolue ei saavuta 40 prosentin rajaa, järjestetään kahden eniten ääniä saaneen puolueen välillä toinen kierros, jonka voittaja saa nuo 340 paikkaa.

Senaatilta valta pois

Käytännössä vaalilaki johtaa siihen, että jo 25–30 prosentin kannatuksella puolue voi saada lähes yksinvallan.

Jos poistaa vaaliliittokumppaneiden ääniosuudet, niin viime vaaleissa (2013) suurin puolue oli Grillon Viiden tähden liike 25,6 prosentin ääniosuudella. Toiseksi suurin oli Demokraattinen puolue PD (25,4 prosenttia), johon Renzikin kuuluu.

Jos tuolloin olisi ollut voimassa uusi vaalitapa, olisi äänestäjä joutunut siis toisella kierroksella valitsemaan, antaako kaiken vallan PD:lle vai Grillolle.

Sunnuntain kansanäänestyksen kohteina olleista perustuslain muutoksista tärkeimmät koskivat senaattia.

Uusi perustuslaki olisi supistanut senaatin 315-jäsenisestä 100-jäseniseksi (joiden lisäksi entiset presidentit elinikäisinä senaattoreina).

Senaatin jäseniä ei enää valittaisi vaaleilla, vaan sen edustajat – jotka eivät enää saisi palkkaa – tulisivat aluehallinnoista.

Senaatin valtuudet olisivat oleellisesti pienentyneet. Nyt kamarit ovat tasaveroisia, uudistuksen jälkeen senaatti olisi voinut puuttua vain harvoihin asioihin merkittävästi.

Yhteisvaikutus olisi ollut raju

Senaattia koskeva uudistus yksinään olisi varmaan ollut järkevä. Kahden tasavertaisen kamarin järjestelmä on tehnyt Italian lainsäädännöstä hyvin jähmeää.

Mutta yhdessä vaalilain uudistuksen kanssa senaatin heikentäminen olisi merkinnyt suurta vallankeskitystä.

Lisäksi muut perustuslain uudistukset olisivat heikentäneet huomattavasti alueitten itsehallintoa.

Perustuslakiasiantuntijat olivat hyvin erimielisiä uudistuksista. Huhtikuussa 56 lakiasiantuntijaa allekirjoitti vetoomuksen uudistuksen peruuttamiseksi. Arvostelijoiden mukaan laki on epädemokraattinen, huonosti valmisteltu, huonosti kirjoitettu ja monimutkainen.

Toukokuussa puolestaan 184 asiantuntijaa vetosi perustuslakiuudistuksen toteuttamiseksi.

Vastustajia laaja kirjo

Puolueista vastustajiin kuuluivat äärioikeiston ja oikeistopopulistien ohella berlusconilainen haara (Forza Italia) Silvio Berlusconin kahteen osaan jakautuneesta puolueesta, pieni konservatiivipuolue CR sekä vasemmistolaiset SI (Sinistra Italiana) ja Rifondazione Comunista.

Myös Renzin omassa Demokraattisessa puolueessa oli vastustajia kuten entinen pääministeri Massimo D’Alema.

Edelleen vastustajiin kuului keskusammattiliitto CGIL.

Lokakuussa vastustajiin liittyi myös vuosien 2011–2013 pääministeri Mario Monti, joka aiemmin oli toiminut myös EU-komissaarina.

Monti toi uskottavuutta uudistuksen keskustaoikeistolaisille vastustajille. Hän myös sanoi, että on turha pelätä Renzin paketin kaatumisen vievän Italian ja EU:n kaaokseen.

Renzi vei puoluetta oikealle

Renziä ei ole vaaleilla valittu tehtäväänsä, vaan hän nousi puolueen johtajaksi ja pääministeriksi puolueen sisäisen valtataistelun jälkeen talvella 2013–2014.

Demokraattisen puolueen alkuna oli Italian kommunistisen puolueen (PCI) ympärille syntynyt Oliivipuu-vaaliliitto 1990-luvun alussa. Puolue ryhtyi sosiaalidemokraattiseksi.

Useiden nimenmuutosten ja fuusioiden myötä puolueeseen sulautui keskustalaisia ja jopa keskustaoikeistolaisia ryhmiä. Se on kuitenkin edelleen sosiaalidemokraattien Sosialistisen internationaalin jäsen.

Renzin katsotaan vieneen puoluetta edelleen oikealle. Hänen hallituksensa on vienyt läpi kiisteltyjä työlakien muutoksia ja talousuudistuksia. Hallitus ei kuitenkaan ole olennaisesti pystynyt parantamaan taloudellista tilannetta, supistamaan suurta nuorisotyöttömyyttä tai karsimaan Italian politiikan elitististä luonnetta.

Vastustajien mukaan Renzi on ajanut oikeiston uusliberalistista politiikkaa keskustavasemmiston vaatteissa.

Vaalilakia muutetaan taas?

On presidentti Mattarellan käsissä, antaako hän nykyisen hallituspohjan jatkaa kevään 2018 vaaleihin saakka jonkun muun kuin Renzin johdolla, vai pidetäänkö ennenaikaiset vaalit.

Gallupien kärjessä nyt oleva Grillo vaatii voimakkaasti ennenaikaisia vaaleja, samoin Pohjoisen liitto.

Guardian-lehti kertoi maanantaina nettisivuillaan, että Demokraattinen puolue ja Berlusconi tunnustelevat yhteistyötä, jolla vaalilakia muutettaisiin niin, että Viiden tähden liikkeen olisi vaikeampi nousta valtaan.

Eli heinäkuussa voimaan astunut vaalilaki muutettaisiin jo ennen kuin sitä on kertaakaan käytetty, ja vain sen takia, etteivät sen arkkitehdit enää näyttäisikään todennäköisiltä voittajilta!

Ei anna kovin hyvää kuvaa demokratian tilasta, jos vaalilakia muutetaan edestakaisin suhdanteiden mukaan. Sitä on muutettu jo useita kertoja sen jälkeen, kun kristillisdemokraattien vuosikymmeniä kestänyt valta loppui 1990-luvun alussa.

Yhden vaihtoehdon politiikkaa

Brexit-äänestystä, Yhdysvaltain vaaleja ja Italian kansanäänestystä yhdistää se, että vallitseva järjestys torjuu kaiken vastustuksen sillä perusteella, että aina on uhkana se vielä huonompi vaihtoehto.

Tällä tavalla David Cameron, Hillary Clinton ja Matteo Renzi kompastuivat jalkoihinsa. Kaatumisia tulee lisää, jos politiikan taustana pysyy ylimielinen ajatus, että on vain yksi legitiimi vaihtoehto ja yksi oikea vastaus.

Varsinkin kun tuo vastaus on pohjimmiltaan merkinnyt vaurauden kasaantumista, tuloerojen kasvua ja enemmistön olojen heikentymistä.