Jussi Joentausta

Vasemmistoliitto tähtää eduskuntavaalivoittoon. Se merkitsee, että aluksi pitää voittaa kunnallisvaalit. Niihin on aikaa puoli vuotta, ja ehdokasasettelu on meneillään. Tavoitteena on vähintään 3 500 ehdokasta-

Nyt kunnallisvaaliehdokkaaksi. Tämä on vasemmistoliiton puoluesihteerin Joonas Leppäsen viesti kaikille, joita ehdokkuus vähänkin kutkuttaa.

– Poliittinen muutos ei välttämättä lähde eduskuntavaalivoitosta, sillä tosi iso osa ihmisen elämään vaikuttavista päätöksistä tehdään kunnissa, Leppänen sanoo ja luettelee: päivähoito, koulutus, sosiaali- ja terveyspalvelut, energiantuotanto, asuminen, maankäyttö.

– Muutos lähtee kunnista.

Meitä voi äänestää, vaikkei olisi vasemmistolainen

Hän muistuttaa esimerkiksi kuntien suhtautumisesta subjektiiviseen päivähoitoon. Moni kunta jätti noudattamatta maan hallituksen tahtoa päivähoito-oikeuden rajaamisesta.

– Kunta luo edellytykset myös hyvälle työelämälle. Jos päivähoito, kerhot ja koulut toimivat, on helpompi käydä töissä.

Ei tarvitse arkailla

Mukaan houkutellaan väkeä, koska hyvä vaalitulos edellyttää onnistunutta ehdokashankintaa.

ILMOITUS

– Kun on paljon ehdokkaita, on myös sopiva ehdokas useammalle äänestäjälle. On paikkakuntia, joissa pääsee läpi, jos vain saadaan ehdokkaita, Leppänen sanoo.

Hän kehottaa kaikkia vasemmistotoimijoita kysymään ehdolle hyviksi katsomiaan henkilöitä.

– Meillä ehkä ujostellaan liikaa pyytämistä. Useimmilla ehdokaslistoilla on tilaa, hän pohtii.

Ehdokkuutta tai valituksi tulemistakaan ei tarvitse pelätä.

– Ihmiset itse tietävät, mikä on tärkeää. Sitä kannattaa lähteä rohkeasti edistämään. Asioista voi kysyä, ja mitä enemmän kysyy, sitä enemmän oppii ja ymmärtää asioita.

Tavoitteena ei tarvitse olla valtuustopaikka.

– Jaossa on paljon muitakin vaikuttamisen paikkoja, kuten lautakuntapaikat. Voi myös lähteä vain keräämään ääniä yhteiseen pottiin.

Leppänen lupaa, että ketään ei jätetä yksin edes sellaisilla paikkakunnilla, joilla valitaan ehkä vain yksi vasemmistoliiton valtuutettu.

– Puolue tukee, piiri tukee. Tukea voi hakea lähikuntien toimijoilta.

Koulutusta, aktivoitumista

Puolue tukee esimerkiksi kouluttamalla. Yhteistyötä Kansan Sivistystyön Liiton kanssa on tiivistetty, ja KSL vastaa pitkälti vasemmistoliiton tarjoamista koulutuksista. Niitä ovat muun muassa perinteiset ehdokaskoulutukset, järjestökoulutus ja paljon kiinnostusta herättänyt poliitikkokoulutus.

– Koulutuspaketit muodostavat puolueen vapaaehtoistoiminnan pohjan, jonka keskeinen ajatus on saada ihmiset aktivoitumaan. Koulutusten avulla voimme myös viedä tietoa puoluetoimistosta jäsenille ja ohjata kokonaisuutta.

Kaiken taustalla on politiikka.

– Tavoite on voittaa eduskuntavaalit. Se edellyttää, että priorisoimme, suunnittelemme ja keskitymme siihen, mikä luo voiton. Koulutus on osa tätä.

Myös muuta yhteistyötä on. Syyskuussa järjestetty ja menestykseksi kuvattu Työelämäfoorumi on esimerkki siitä, mitä haetaan. Puolueen lisäksi tapahtumaa olivat järjestämässä KSL ja ammattiyhdistysliikkeen vasemmistoryhmät.

– Meillä on tarvetta tapahtumiin, joissa porukat pääsevät tutustumaan toisiinsa, Leppänen sanoo.

Tapahtumien ei tarvitse kuitenkaan olla isoja valtakunnallisia kokoontumisia.

– Puolueen väki ja vaikkapa ammattiyhdistysihmiset pitää saada yhteen paikallistasolla. Monilla paikkakunnilla yhteys toimii, mutta on alueita, joilla edes ay-väki ei tunne toisen liiton aktiiveja.

Tutustumista ei kuitenkaan voi ohjailla puoluetoimistosta Helsingistä.

– Tarpeet tunnetaan paikallisesti. Joillakin paikkakunnilla luonnollinen yhteys jo toimii, on lounastapaamisia ja muuta.

Juuri nyt yhteistyötä tarvitaan kunnallisvaaleihin.

– Pyydämme ay-väeltä esimerkiksi apua ehdokashankinnassa. Samalla kartoitamme, millaista väkeä missäkin on toiminnassa mukana.

Erilaiset roolit

Vuoropuhelu parantaa sen ymmärrystä, että puolueella ja ammattiyhdistysliikkeellä on erilaiset roolit.

– Ay-liike on sidoksissa työehtosopimuksiin, mutta puolue ei ole, ja siten se voi ja sen pitääkin puuttua asioihin, vaikka sopimukset olisivat voimassa.

Niinpä ay-vasemmistosta voisi tulla syöttöjä puolueelle. Leppänen ottaa esimerkiksi puolueen ehdotuksen kymmenen euron minimipalkasta. On kysytty, romuttaako se työehtosopimusjärjestelmän tai yleissitovuuden ja vaikuttaako se ay-liikkeen järjestäytymisasteeseen.

– Ammattiyhdistysliike ja puolue ajavat samaa asiaa eri tavoilla, hän arvioi.

Hän muistuttaa siitä, että ay-liikkeen tarve ei romuttuisi siihen, että kympin minimipalkasta tulisi totta. Se tekee paljon muutakin.

– Jo nyt ammattiyhdistysliikkeen ajamia asioita säädellään paljon lailla, hän toteaa.

– Työehtosopimus tuo palkkaa tuon kympin päälle. Suurin hyöty minimipalkasta on sille porukalle, joka ei ole sitovien työehtosopimusten piirissä.

Kun vasemmistoliiton yhteydessä puhutaan ammattiyhdistysliikkeestä, tarkoitetaan pitkälti SAK:laista liikettä.

– Siellä on vasemmistoryhmät, joten yhteys on selkeä. Mutta kannattajamme ja jäsenemme ovat entistä enemmän toimihenkilöitä, mikä tekee sen, että myös heihin pitää saada yhteys ammattiyhdistysliikkeen kautta. Se on iso haaste.

Hän toteaa, että kampanjan sisältämä esitys kymmenen euron minimituntipalkasta on mielenkiintoinen siksikin, että valtaosa kansasta kannattaa sitä, mutta suurin osa poliittisesta järjestelmästä vastustaa.

– Se on mielenkiintoinen asetelma, hän sanoo.

– Sama koskee verotusta: Valtaosa olisi valmis maksamaan enemmän veroja, jos sillä saadaan hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut, mutta valtaosa poliittisesta järjestelmästä vastustaa. Pitää miettiä, miten hyödyntää tätä.

Hän toteaa, että vasemmiston äänestämistä pidetään voimakkaampana kannanottona kuin muiden puolueiden äänestämistä.

– Kynnystä pitää alentaa. Ajatus on, että meitä voi äänestää, vaikkei olisi vasemmistolainen, koska teemme hyviä juttuja.

Mukaan vaikuttamaan

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kanssa yhteistyö on tiivistynyt. Sen työntekijät ovat tiiviisti yhteydessä puoluetoimiston väkeen.

– Puolueella on hirveä paine uudistua, mutta jo nykytilan pyörittäminen syö kaiken työpanoksen. Nyt voimme kehittää toimintaa isommalla porukalla, ja olemme jo saaneetkin asioita aikaiseksi, vaikka puoluekokouksesta on vasta muutama kuukausi, Leppänen sanoo.

Uutta on esimerkiksi sähköinen kyselyjärjestelmä. Puoluetoimistosta tehdään jäsenistölle kyselyjä muutaman kerran vuodessa. Jäsenet pääsevät vaikuttamaan, ja puoluetoimisto saa tietoa.

– Monihan tuli mukaan viime kevään puheenjohtajaäänestyksen aikana, jotta pääsi vaikuttamaan, hän toteaa.

– Poliittiseen puolueeseen mukaantulon taustalla on halu vaikuttaa politiikkaan. Jotkut haluavat toimia osastoissa, jotkut vaikuttaa kyselyjen kautta, jotkut vain tukemalla jäsenmaksun avulla.

Leppänen toteaa, että vasemmistoliitto haluaa yhä lisää jäseniä ja heille tekemistä.

– Esimerkiksi Helsingissä on paljon uusia, aktiivisia jäseniä. On vaikea sanoa, kasvaako jäsenmäärä siksi, että on toimintaa, vai kasvaako aktiivisuus, kun tulee lisää jäseniä.

Rahaa on vähän.

– Jäsenistö on suurin resurssimme. Jos puoletkin on aktiivisia, se on hirvittävän iso porukka tekemään työtä.

Kasvu keskittyy isoihin kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin.

– Niissä pitää panostaa jäsenhuoltoon, muualla siihen, että saamme enemmän jäseniä. Jos ei ole jäseniä, ei ole ehdokkaita eikä kannatusta.

Myös Vasemmistofoorumin rooli suhteessa vasemmistoliittoon on muuttunut. Vasemmiston think tank palvelee entistä enemmän puoluetta.

– Vasemmistofoorumi tukee puolueen työtä, se tekee poliittisiin aloitteisiin liittyviä selvityksiä, jotta puolue voi tehdä parempia esityksiä, päätöksiä ja ohjelmia.

Lisäksi Vasemmistofoorumi tarjoaa puolueelle tilastollista tutkimusta, jolla selvitetään esimerkiksi puolueen kannattajakuntaa ja potentiaalisia äänestäjiä. Se ristiintaulukoi eri vaaleissa saatuja kannatuksia, joista voi nähdä, missä menestystä olisi tarjolla sopivalla ehdokasasettelulla.

Tavoitteena vähintään 3 500 ehdokasta

Vasemmistoliitto esitteli kuntavaalikampanjansa viikonloppuna puoluevaltuustossa, joka kokoontui Helsingissä.

– Puolueen ei kannata nostaa tarkkoja kärkiteemoja, sillä kyse on paikallisvaaleista ja ongelmat tunnetaan paikallisesti, Leppänen sanoo.

– Keskeistä ovat kuitenkin sosiaali- ja terveyspalvelut, opetus ja varhaiskasvatus sekä maankäyttö, ympäristö ja asuminen.

Vaalit pidetään ensimmäistä kertaa huhtikuussa. Aiemmin ne olivat lokakuussa.

Ehdokkaaksi pitää asettua viimeistään helmikuussa. Vasemmistoliiton tavoite on asettaa vähintään saman verran ehdokkaita kuin vuoden 2012 kuntavaaleissa eli noin 3 500.

– Puolueen uusien jäsenten innokkuus puhuu sen puolesta, että tämä on saavutettavissa, Leppänen arvelee.

Vasemmistoliiton on kasvattanut jäsenmääräänsä viime eduskuntavaalien jälkeen tuhannella.

Vasemmistoliiton osalta puolue käyttää vaaleihin 100 000 euroa. Lisäksi piirijärjestöt ja kunnallisjärjestöt ja ehdokkaat tukijoineen rahoittavat kampanjointia.