D-tuotanto

ELOKUVA

Dokumenttielokuva valottaa Ilkka ”Danny” Lipsasen yli 50 vuotta kestänyttä uraa.

Miksi juuri hänestä tuli yksi Suomen karismaattisimmista lavaesiintyjistä ja menestyneimmistä artisteista?

Yleisöä villinnyt Danny alkoi kiertää maatamme aikana, jolloin tango oli valtakulttuuria. Siksi nuoruuden innolla tehty pioneerityö kohtasi myös ristiriitoja.

Olen aina ollut ensisijaisesti artisti ja pyrkinyt tekemään työni mahdollisimman hyvin.”

Danny-shown saapuminen tanssipaikoille ja Dannyn esiintymiset olivat monille vuoden kohokohta.

Elokuvassa Dannyn kotiarkiston filmit ja muu materiaali avaavat hänen elämäänsä.

Ei mikään skandaali

– Danny-elokuvan ohjaaja Sakari Saksa tuli katsomaan Viihdemaratonin loppusuora -kiertuettani vuonna 2013. Hän kertoi, että haluaisi tehdä dokumentin suomalaisen kevyen musiikin historiasta. Kun olen ollut siinä mukana, hän kysyi minulta dokumenttiin materiaalia. Sanoin että minulla sitä on, Ilkka ”Danny” Lipsanen kertoo.

ILMOITUS

Tutustuttuaan materiaaliin Saksa halusi kuitenkin keskittyä Dannyn uraan ja hän alkoi työstää siitä dokumenttia. Elokuvan rahoitus oli haasteellista, koska sen epäiltiin olevan Dannyn pr-elokuva.

– Se ei ole sitä millään tavalla. Minulla ei ole ollut elokuvan kanssa mitään muuta tekemistä kuin että olen antanut arkistomateriaalini tekijöiden käyttöön ja haastatteluja halutuista aiheista, Danny korostaa.

Ohjaaja Saksa oli aloittanut elokuvaprojektinsa ja teki sitä pääosin omin varoin. Hän kuljetti tarinaa oman visionsa mukaan.

– Sakari Saksa sanoi, ettei tee mitään skandaalielokuvaa, vaan elokuvan joka kertoo puolueettomasti elämästäni ja musiikistani. Arvostan suuresti hänen rohkeuttaan ja peräänantamattomuuttaan.

Ensisijaisesti artisti

– En ole aiemmin päästänyt näin sisälle elämääni, Danny sanoo.

– Mielestäni en ole tehnyt pahoja asioita. Lööppijulkisuutta on kuitenkin ollut aika vähän. Armin [Aavikko] aikana sitä jossain vaiheessa oli, ja hieman viime aikoina, mutta olen aina ollut ensisijaisesti artisti ja pyrkinyt tekemään työni mahdollisimman hyvin enkä hakeutua kohuihin.

Elokuva tarkastelee päähenkilön elämässään tekemiä valintoja sekä nykyisyyden että keskeisten elämänvaiheiden kautta.

– Onhan tämä ollut kovaa leikkiä.

Danny on aina asettanut itselleen tavoitteita. Ja halunnut tukea muita. Hän muun muassa halusi päästä levyttämään, tehdä Danny-showta, työllistää ihmisiä sekä D-tuotannossaan että showssaan. Yksi tärkeä tavoite oli saada kollegoille tietoa alasta, koska siihen ei ollut mitään koulutusta.

– Minä olin joutunut ottamaan itse selvää asioista ja kouluttautumaan.

D-tuotanto oli suurimmillaan 1970-luvulla työllistäen 360 ihmistä. Kun vuonna 1974 suuri osa tanssilavoista lopetti toimintansa ja musiikin murros oli alkamassa, D-tuotanto keskittyi Dannyn omaan ohjelmistoon.

D-tuotanto elää yhä, täytti juuri 50 vuotta.

– Vasemmistolla oli paljon tanssipaikkoja. Se oli artisteille ja muusikoille tärkeää, sillä vasemmisto ylläpiti työllistämistä eniten. Se mahdollisti myös showni synnyn ja kasvun. Kiitän siitä.

Hän iloitsee, että on aina saanut olla yhteistyössä parhaiden tekijöiden kanssa. Mestareiden kanssa.

– Tämä on aina suurta ryhmätyötä. On harvinaista, että tätä saa tehdä koko elämän.

Vihdoinkin elokuva!

Vuosikymmenten aikana monet ovat yrittäneet tehdä Dannysta elokuvan, mutta suunnitelmat ovat aina kariutuneet. Sakari Saksa teki sen vihdoin.

– Elokuvan työryhmä oli niin luotettava, ettei minulla ollut mitään sellaista mitä olisin halunnut jättää pois tai mihin en olisi halunnut vastata. Mielenkiintoista käsittelemätöntä materiaalia jäi paljon yli, joten ehkä dokumentti saa jatkoa.

– Kun ottaa huomioon, että elokuva on ollut yhden miehen, ohjaaja Sakari Saksan taistelu, niin se on hyvin kunnioitettavaa. Kun lisäksi koko työryhmä koostui ammattitaitoisesta henkilökunnasta, se välittyy.

Skandaaleja elokuvasta ei löydy. Aihe sinänsä on riittävän mielenkiintoinen.

– Miksi repiä kun voi rakentaa?

Danny toivoo, että katsojat viihtyvät sen parissa.

– Elämän iloista ja suruista voi tehdä omia oivalluksia. Elokuva on myös katsaus suomalaisen kevyenmusiikin historiaan. Siihen ajanjaksoon, kun suomalainen nuoriso alkoi itse rakentaa omaa nuorisokulttuuriaan.

 

Ensi-ilta perjantaina 18. marraskuuta.