Miia-Mari Virtanen

Bussissa ja junassa istuessa huomaa kaikenlaisia asioita. Esimerkiksi sen, kuinka naiset ikään katsomatta käyttävät joukkoliikennettä ja polkupyörää huomattavasti miehiä useammin. Mies ajaa usein työmatkansa omalla autolla yksin silloinkin, kun myös joukkoliikennettä tai pyörää voisi käyttää.

Myös ajotavoissa näyttää olevan eroja. Miehille on tärkeämpää ajaa kovaa kulkuneuvosta riippumatta. Naisille on tärkeämpää ajaa turvallisesti. Tämä näkyy liikenneonnettomuustilastoissa, joissa miesten etumatka on valitettavan pitkä. Riskinotto on miehille tyypillisempää, ja se on vielä toistaiseksi ihailtu ominaisuus esimerkiksi liike-elämässä. Pankki- ja yrityskriisien soisi muuttavan sitäkin suhtautumistapaa.

Vaaleissa naiset äänestävät miehiä useammin ja uskollisemmin. Naiset äänestivät miehiä harvemmin vielä 1980-luvulle asti, mutta siitä lähtien osat ovat vaihtuneet ja valitettavasti myös yleinen äänestysaktiivisuus on laskenut.

Vähäosaisista huolehtiminen ei ole pelkästään ideologisesti kannattavaa, vaan se myös säästää valtion kuluja.

Tämän hetken suurin yhteiskunnallinen ongelma on se, että edustuksellinen demokratia ja siihen osallistuminen eivät enää kiinnosta ihmisiä. Erityisesti miesten syrjäytyminen demokratiaan osallistumisesta on ongelma, koska juuri miehet ovat taipuvaisempia poliittisen väkivallan ja muiden epädemokraattisten keinojen käyttämiseen. Myös rikostilastoissa miehet ovat valitettavasti yliedustettuina.

Miesten ja miksei myös naisten yhteiskunnallisen syrjäytymisen ehkäisemisen pitäisi olla tämän hetken kärkihankkeita. Mutta se ei sitä ole, ja tämä altistaa kokonaiset sukupolvet demokratiasta syrjäytymiselle ja vähäosaisuudelle. Työttömyys ja tempoilevat sosiaaliturvakäytännöt eivät ainakaan helpota tilannetta.

Vähäosaisista huolehtiminen ei ole pelkästään ideologisesti kannattavaa, vaan se myös säästää valtion kuluja sosiaalihuollossa, terveydenhuollossa ja oikeuslaitoksessa ja on taloudellisesti kannattavaa. Valitettavasti tämä ei kelpaa suomalaisten miesten johtaman oikeiston toimintamalliksi. Tapakristittyjen johtamassa valtiossa ei ole tilaa välittämiselle, avunannolle, oikeudenmukaisuudelle ja lähimmäisenrakkaudelle kuin juhlapuheiden tehokeinoina.

Kirjoittaja on turkulainen putkiasentaja.