All Over Press / Ismo Pekkarinen

Biotalouteen kohdistuu voimakkaita talouskasvun sekä työpaikkojen ja verotulojen lisäyksen odotuksia. Metsäalalla on myös huolen aiheita, jotka helposti hukkuvat biohuumaan. Biotalouden kehitys ei vastaa sille strategioissa asetettuja tavoitteita.

Metsäteollisuuteen perehtynyt Itä-Suomen yliopiston tutkija Jakob Donner-Amnell toteaa, että metsäalalla on vallalla suuri optimismi.

– On oikeita investointeja ja paljon suunnitelmia. Halutaan antaa viesti, että puun käyttöä voidaan ja pitää lisätä.

Vastoin teollisuuden omaa visiota alasta ei ole tullut tärkeää biopolttoaineiden tuottajaa. Polttoainehankkeisiin on liittynyt myös teknologisia ongelmia. Esimerkiksi Fortumin bioöljy ei ole valmis tuote, eikä yhtiö saa sitä myydyksi.

Metsien muu käyttö, kuten esimerkiksi matkailu ja virkistys, jää vähälle, ja suojelua ei ainakaan lisätä.

Metsäalan investoinnit kohdistuvat lähinnä selluun ja kartonkiin. Tutkija ei usko, että kaikki suunnitelmat toteutuvat.

– Kun Äänekoskelle rakennetaan Suomen historian suurinta sellutehdasta, on erittäin vaikea uskoa että Kuopioon voisi nousta saman kokoluokan laitos. Jo puunhankinta niin lähellä toista tekee sen vaikeaksi. Toinen syy on selkeämpi: jos suuri osa esillä olleista hankkeista saisi rahoituksen, se tarkoittaisi sellaista puun hinnan nousua mikä käytännössä ylittäisi useimpien yritysten kyvyn maksaa puusta.

ILMOITUS

– Olen vakuuttunut, että perinteinen metsäteollisuus tekee kaikkensa, ettei puun kysyntä nouse niin, että sen hinta uhkaisi nykyisten ja uusien tehtaiden taloutta. Vaikka siitä ei puhuta, olen varma, että metsäteollisuus lobbaa ankarasti, ettei ainakaan julkista rahaa anneta kilpaileviin hankkeisiin.

Donner-Amnell näkee puun käytön lisäämisbuumissa kaksi erityistä ongelmaa.

– Metsätaloudessa palataan vanhaan eli kaikki panostukset laitetaan siihen, että puun tuotanto saadaan lisääntymään. Myös tutkimuksen piirissä on pyrkimyksiä, miten voitaisiin lisätä puun tuotantoa.

Toinen ongelma on, että metsien muu käyttö, kuten esimerkiksi matkailu ja virkistys, jää vähälle, ja suojelua ei ainakaan lisätä ja suojelukeinoihin suhtaudutaan yhä kriittisemmin.

Strategia ei perustu tutkimukseen

Talouskasvukriittisen Kohtuus-liikkeen tilaisuudessa puhunut tutkija muistutti, että biotalouden lähtökohta on öljyn loppuminen.

– Maailma siirtyy biotalouteen, vaikka se ei olisi kenenkään tavoite tai kaikki ryhtyisivät vastustamaan sitä ankarasti.

Öljyn käyttö ei kuitenkaan ole vähentynyt ja biotalouspuheessa aihe on sivuutettu ehkä tarkoituksellisestikin.

– Tilastoissa biotaloudeksi lasketaan koko maa- ja metsätalous, puuhun perustuva rakentaminen ja kaikki, mikä perustuu luonnon raaka-aineiden hyödyntämiseen. Sitten sanotaan, että on valtavasti biotaloutta.

– Suomen biotalousstrategiassa asetettiin rohkea tavoite. Vuoteen 2025 biotalouden arvon piti kasvaa 60 miljardin euron tasolta 40 miljardilla ja työpaikkoja piti 10 vuodessa tulla 100 000 lisää. Reilussa 10 vuodessa on kuitenkin hävinnyt 100 000 työpaikkaa pääasiassa maa- ja metsätalouden tehostamisen sekä metsäteollisuuden supistusten myötä.

– Tavoite ei perustunut tutkimukseen. Se oli laskuharjoitus ja poliittinen päätös. Haluttiin, että biotalous on toivomme ja nopean kasvun ala. Nopea ala kasvaa 4 prosenttia vuodessa ja näin saatiin tulos, että syntyy 100 miljardin arvo ja 100 000 työpaikkaa.

Biokapasiteetti ei riitä

Biotalouteen siirtymisen ydinongelma Donner-Amnellin mukaan on se, ettei maailman biotalouskapasiteetti riitä nykyisellään korvaamaan kaikkea öljyn käyttöä.

– Luonnonvarojen käytön pitäisi tehostua, muuttua älykkäämmäksi ja kaikki kierto järjestää paremmin. Lisäksi pitäisi huolehtia, ettei biokapasiteetti ainakaan pienene sen takia, että sitä otetaan käyttöön väärillä tai huonoilla tavoilla.

– Se että käytetään bioraaka-ainetta jossain tuotannossa, ei tee vielä biotaloutta jollei se samalla osallistu öljyn korvaamisen prosessiin, tutkija tiivisti.

Hän kuitenkin korosti, että kyseessä on hankala prosessi ja siksi ei pidä syyllistää yksittäisiä biotalouden toimijoita, vaikka niiden toimet eivät suoraan johda öljyn käytön vähentämiseen.

EU:lle esimerkki Pohjois-Karjalasta

Euroopan unionin uudessa biotalousstrategiansa tullaan korostamaan alueiden merkitystä. Bratislavassa lokakuun puolivälissä pidetyssä konferenssissa esiteltiin neljä aluetta, jotka komission mukaan voisivat toimia esimerkkeinä. Metsäbiotalouden esimerkkinä oli Pohjois-Karjala. Maatalous- ja elintarvikealan sekä vesistöjen ja merien biotalouden esimerkit olivat Ranskasta, Portugalista ja Unkarista.

Joensuussa sijaitsevan Euroopan metsäinstituutin, EFI:n johtaja Marc Palahin mukaan kyse oli ainutlaatuisesta näyteikkunasta maakunnalle. Mukana oli kolmisen sataa asiantuntijaa eri puolilta Eurooppaa.

Pohjois-Karjalassa on pitkään puurrettu aiheen kimpussa, tehty strategioita ja asetettu tavoite öljyvapaasta maakunnasta. Lämmityksessä öljyvapauden on määrä toteutua vuoteen 2020 ja liikenteessä vuoteen 2030 mennessä.

EFI:n, Luken, yliopiston, ammattikorkeakoulun, oppilaitosten, alan yritysten ja Joensuun tiedepuiston yhteistyö luo osaamista, jonka uskotaan jalostuvan uusiksi yrityksiksi ja työpaikoiksi.

Pohjois-Karjalassa metsäbiotalous työllistää noin 6 000 työntekijää. Alalla lasketaan olevan noin 500 teknologia- ja palveluyritystä, liikevaihtoa 1,7 miljardia euroa.

Tavoitteena on, että liikevaihto kasvaa miljardilla vuoteen 2025 mennessä, mutta vastaavia tavoitelukuja työpaikoista tai yrityksistä ei löydy kysymälläkään.

Lukujen avaaminen paljastaa myös sen, että niiden takana on paljon muutakin kuin varsinaista biotaloutta. Luvut ovat siten harhaanjohtavia.

Tilastossa on koko metsäala yhden miehen palveluyrityksistä Enson tai UPM:n tehtaisiin, metsäkoneala (John Deere, Kesla ym.), puutuoteteollisuus ja puurakentaminen sekä alan koulutus-, tutkimus- ja kehitysorganisaatiot EFI:stä, yliopistosta ja Lukesta lähtien.

– Biotaloudessa on paljon hyvää, mutta siihen ladataan aivan epärealistisia odotuksia läpi poliittisen kentän, sanoo vasemmistoliiton Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtaja Joni Orava.

– Odotukset uusista työpaikoista ovat niin suuret, ettei kriittisiä äänenpainoja uskalleta käyttää. Metso-ohjelma tai soidensuojelu ei saa enää palstatilaa. Tarkkana pitäisi kuitenkin olla, muuten kepu kumppaneineen pistää metsät sileiksi.

– Yliopistolta ja Lukelta vähennetään perusrahoitusta, joten biotalouteen liittyvä riippumaton tutkimus vaarantuu, tai vaarannetaan tarkoituksella, Joni Orava sanoo.