Lehtikuva/Vesa Moilanen

”Moni kirjailija on kirjoittanut parhaan tai lähes parhaan teoksensa.”

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokkaat julkistettiin perjantaina. Raadin puheenjohtaja Juha Roiha hehkutti kirjavuotta 2016 upeaksi.

– Moni kirjailija on kirjoittanut parhaan tai lähes parhaan teoksensa. Moni monella tavalla ansiokas romaani, joka muina vuosina olisi ollut heittämällä mukana Finlandia-mittelöissä jäi nyt rannalle, koska hyviä oli niin paljon ja loistaviakin yli kaiken ymmärryksen.

Roihan mukaan runsaus lienee ollut kaikkien raatien ongelma, kaunokirjallisuuden raadin ongelma oli ylenpalttisuus.

– Suomalainen kirjailija ei ole hiljaa, hän kertoo ja kuvaa ja ottaa kantaa, mutta osaa myös soitella tunteiden kannelta.

30 000 euron suuruinen Finlandia-palkinto annetaan ansiokkaalle suomalaiselle romaanille. Voittajan valitsee toimittaja Baba Lybeck. Kaikkien Finlandia-palkintojen voittajat julkistetaan noin kolmen viikon kuluttua 24.11.

ILMOITUS

Finlandia-raatiin kuuluivat Roihan lisäksi entinen kirjakaupan päällikkö Päivi Kuntze sekä suomentaja Kaijamari Sivill.

Myös yleisö saa äänestää

Tänä vuonna myös yleisö pääsee äänestämään omaa suosikkiaan. Äänestys alkoi tänään perjantaina osoitteessa finlandiapalkinnot.fi.

Äänestää saa kaunokirjallisuuden lisäksi tietokirjallisuuden kuin myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-kategorioissa. Lukijoiden suosikkeja etsitään Finlandia-raatien asettamista ehdokkaista.

Äänestyksen yhteydessä on mahdollista osallistua arvontaan, jossa palkintona on 500 euron arvoinen lahjakortti vapaavalintaiseen Suomessa sijaitsevaan kirjakauppaan. Lukija-Finlandiassa eniten ääniä saaneille kirjailijoille ei jaeta rahapalkintoa. Äänestys päättyy sunnuntaina 20.11. ja lukijoiden suosikit julkistetaan tiistaina 22.11. – kaksi päivää ennen Finlandia-palkintojen jakamista.

Tässä ovat ehdokkaat

Nämä kuusi teosta ovat ehdolla palkinnon voittajiksi. Mukana myös raadin perustelut.

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista.

Tämä kirja on pieni helmi. Jukka Viikilä kirjoittaa esikoisromaanissaan Helsingistä sen arkkitehdin Carl Johan Engelin kautta. Tämä tuulinen kaupunki määrittää samalla rakentajansa mielen maiseman. Kun jotain työnnetään syrjään, se työnnetään Helsinkiin. Viikilä maalaa suuria kuvia pienillä piirroilla, niukoista merkinnöistä rakentuu kaupunki ja Engelin elämänkaari.

Elämäntyön inhimillinen hinta on kova, mutta maksamisen arvoinen.

Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan.

Turun Ispoisten omakotialue helteisenä loppukesän päivänä. Varhaiskeski-iän kriiseistä selvitään osteopatialla, nukahtamislääkkeillä ja arjen piiruntarkalla aikatauluttamisella, kunnes Eero haluaa piristää väljähtänyttä avioliittoaan raavaan miehen rakkaudenosoituksella. Sen jälkeen mikään ei ole ennallaan.

Korhonen on kirjoittanut osuvan aikalaisromaanin rakastamisen vaikeudesta ja miehen alttiudesta pahaan.

Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet.

Emma Puikkosen romaani rakentuu toisiaan hipaisevista episodeista, joissa liikutaan Euroopan lähihistoriassa. Yksittäiset ihmiskohtalot kytkeytyvät suuriin maailmantapahtumiin ja muistuttavat siitä, että mikään ei tapahdu ”jossain muualla”. Maailma on meille kaikille yhteinen. Tsekkiläisen rekkakuskin ja ruotsalaisen reppureissaajan kohtaaminen 1980-luvulla, Serbian ja Albanian välinen jalkapallo-ottelu Belgradissa, somalialaisen Fadumon elämä Tukholmassa ja hollantilaisen tosi-tv-sarjan kuvaukset Islannin tulivuorenpurkausten aikana punoutuvat maagisrealistikseksi tarinaksi, joka johtaa vuoteen 2027.

Eurooppalaiset unet ravistelee ja pitää lukijan tiiviisti otteessaan.

Peter Sandström: Laudatur.

Peter Sandströmin romaanissa kohtaamme samoja henkilöitä kuin kahden vuoden takaisessa Valkeassa kuulaassa. Kuitenkin heidän taustansa ovat jännittävästi erilaiset. Peter pesee pyykkiä ja toivoo vaimon palaavan kotiin ja nauttivan teetä hänen kanssaan. Nykypäivän lisäksi eletään elokuista viikkoa Uudessakaarlepyyssä elokuussa 1988, jolloin isä on jäämässä eläkkeelle, outoa ajanjaksoa, jolloin isä puhui jonkin aikaa pelkästään kirjakieltä.

Sandströmin kieli on kuulasta, filosofoivaa ja lämmintä. Myös Outi Mennan suomennos on tavoittanut saman herkkyyden.

Tommi Kinnunen: Lopotti.

Lopotti jatkaa Neljäntienristeyksessä esitellyn Löytövaaran suvun tarinaa. Keskiöön nousevat huumorintajuinen ja sinnikäs sokea Helena, joka rakentaa elämäänsä Helsingissä, ja Tuomas joka opiskelee ja etsii onneaan Turun homopiireistä. Kinnunen kirjoittaa henkilönsä lujasti osaksi perhettä, sukuhistoriaa ja ympäristöään. Romaani piirtää verevän kuvan elämästä, jossa ”ihmisen täytyy päättää, alkaako maailmaa pelkäämään vaiko ei.”

Tommi Kinnunen on tekstissään viisaasti ja lämpimästi läsnä, mutta ilmava teksti jättää tilaa myös lukijalle.

Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä.

Tankkien kesä on kuvitteellinen museo Kuopion äänistä. Se on preesensissä kirjoitettu kollaasiromaani, jonka tarina etenee vuorolukuina kulloisenkin kertovan henkilön havaintojen ja mielenliikkeiden kautta. Kertojina toimivat ihmisten lisäksi myös puut, tankit ja talot. Aika on vuoden 1968 elokuu. Kähkönen rinnastaa Prahaan vyöryvät neuvostopanssarit ja puutalokortteleita jyräävät puskutraktorit. Sodan kokenut sukupolvi tekee tiliä menneistä, uusi ja moderni uskoo tulevaan.

Historian saranakohdassa on yhtaikaa vaikea ja helppo olla.