MUSIIKKI
PMMP oli 2000-luvun alun merkittävimpiä kotimaisia rockyhtyeitä. Mira Luotin ja Paula Vesalan johtama yhtye piti suomenkielisen rockin valtavirrassa ja uuden sukupolven ulottuvilla vielä silloin, kun se alkoi mennä muodista.
Kun säveltäjä Jori Sjöroos ja Vesala siirtyivät uusien projektien pariin, niin teki myös Luoti. Kaikilta kolmelta on ilmestynyt uutta musiikkia tänä vuonna. Viimeisenä oman sooloalbuminsa julkaisi Luoti.
Sooloartisti Luoti jää arvoitukseksi.
Luoti on tehnyt Tunnelivisiota tuottaja-muusikko Arto Tuunelan kanssa. Tuunelan näkemyksen voi kuulla kautta levyn, sillä kappaleissa on rutkasti tämän Pariisin kevät -yhtyeestä muistuttavaa tunnelmaa, äänimaailmaa ja sovitustyyliä.
Sen sijaan sooloartisti Luoti jää arvoitukseksi. Albumi jatkaa PMMP:n sähäkän poprockin linjalla turhan selvästi, vaikka mukaan on uitettu hieman myös tummanpuhuvaa post punkia ja laimeaa elektropoppia.
Teksteissä sohitaan sinne tänne: yksityisestä yleiseen kurkottavista huomioista kuluneeseen symboliikkaan ja Apulannan sloganismiin. Sävellyksenä toimiva Lähiölaulu on tekstiltään hyvä esimerkki levyn kliseisistä arkirealismikokeiluista, samoin Aamusta iltaan.
PMMP rakensi uransa ensin parin mittamääräisen hitin varaan, joilla se kiteytti olemuksensa, ja kasvoi hitaasti albumikokonaisuuksiin. Vastaava kärkien hionta olisi ollut paikallaan myös epämääräiseksi jäävällä Tunnelivisiolla.
PMMP:n jälkeisessä maailmassa Tunnelivisio kuulostaa vanhentuneelta, pari vuotta aikaansa jäljessä olevalta levyltä.
Kysymys kuuluu: miksi kuunnella Tunnelivisoita, kun PMMP teki samat asiat mieleenpainuvammin?
Mira Luoti: Tunnelivisio. Sony Music 2016.