Ensi sunnuntaina Venäjällä valitaan noin 4 500 edustajaa parlamenttiin eli duumaan sekä paikallisiin parlamentteihin.
Duuman jäseniä valitaan 450, joista puolet tulee puoluelistoilta, puolet valitaan paikallisista vaalipiireistä enemmistöperiaatteella. Tämä on yksi maailman suurimmista vaalirumbista. Ehdokkaita duumaan asetti 14 puoluetta, äänioikeutettuja on yli 110 miljoonaa.
Vaalitulos vaikuttaa tulevien vuosien poliittiseen ilmastoon, mutta viiden prosentin äänikynnys pitänee ison kuvion suunnilleen ennallaan. Mielenkiintoista on, miten tuulee paikallisella tasolla, etenkin suurissa kaupungeissa. Kansan täyttä yksimielisyyttä eivät vaalit osoita senkään vuoksi, että äänestysaktiivisuuden odotetaan olevan 50–55 prosenttia.
Valtapuolueen uusi tähti on Krimin yleinen syyttäjä.
Valtapuolue Yhtenäinen Venäjä vetoaa viime aikojen saavutuksiin ja presidentti Vladimir Putinin linjanvetoihin. Kommunistien KPRF:n Gennadi Zjuganov puhuu työtätekevien oikeuksista, mutta nationalistiset ja neuvostoajan mahtiin vetoavat äänenpainot ovat edelleen vahvasti mukana.
Oikeudenmukaisen Venäjän sosiaalidemokratiaa häiritsee se, että kaikki sen edustajat eivät toimi kovin demarihenkisesti. LDPR eli Vladimir Žirinovskin puolue jatkaa johtajansa populistisella linjalla napisten joka suuntaan.
Žirinovskin riehunta kertoo, miten maassa ei suinkaan olla arvostelematta Putinia. Mutta toisaalta: jos Žirinovskin kaltaista kieltä käyttää joku paikallinen päättäjä, seuraukset voivat olla uran kannalta kohtalokkaat. Tässäkin on kuitenkin paikallisia eroja.
Uusia kykyjä ja vanhoja naamoja
Syyskuun 18. päivän vaalitulos tulee lokakuun alussa 64 vuotta täyttävälle Putinille luultavimmin varsin mukavana syntymäpäivälahjana. Monet hänen puolueensa ydinjoukosta jatkavat joukkueessa.
Duumassa kuviota voi muuttaa liberaalipuolue Jabloko, joka viimeksi sai 3,5 prosentin kannatuksen. Puolue on kohentanut kasvojaan ja ehdokkaiksi on saatu uusia vaikuttajia. Sitä johtaa nyt opettaja Emilija Slabunova Karjalasta.
Eräs Jablokon uusista ehdokkaista on Putinia vastaan rohkeasti esiintyvä kurskilainen toimittaja Olga Li. Puolueella on ollut 6–12 prosentin kannatus Pietarissa, Moskovassa ja Karjalassa.
Varmempi duumaan menijä on Krimin tasavallan syyttäjä Natalja Poklonskaja, joka vuonna 2014 unohti Ukrainalle vannomansa virkavalan ja alkoi ohjata alueen siirtymistä osaksi Venäjää.
36-vuotias kenraalinarvoinen nainen on valtapuolueelle juuri sitä, mitä se tarvitsee: uusia kasvoja koventuneessa pelissä. Vaalivideossaan hän kehuu Krimille rakennettavaa jättiläissiltaa ja sanoo sen olevan Putinin toteuttama tsaari Nikolai II:n asettama ”historiallinen tehtävä”.
Kilpailun vuoksi rahaakin tarvitaan
Duumassa päätöksenteko ei ole aina noudattanut ideologisia tai poliittiseen tavoiteasetteluun perustuvia periaatteita. Samaan tapaan vaaliteemoissa korostuvat enemmän totutut kuviot kuin uudet linjanvedot.
Tosin Oikeudenmukainen Venäjä käyttää terävää kieltä sosiaali- ja eläkepolitiikasta, ja se on esittänyt hallitukselle nimienkeruukampanjalla haasteen ”tulos tai ulos”. Puolue on ongelmissa sen vuoksi, että jotkut sen jäsenet, muun muassa pietarilainen duuman jäsen Oksana Dmitrijeva, loikkasivat uuteen Kasvupuolueeseen.
Kasvupuolue on esimerkki siitä, miten raha vaikuttaa vaaleissa ”oligarkkitason” lisäksi entistä enemmän paikallistasolla. Puolue vetoaa tavoitteissaan yrittäjiin saadakseen ne tukemaan toimintaansa. Julkisuus ei ole nappikauppaa: julkaisuja on painettava ja jaettava kymmeniä miljoonia.
Kommunistien riippana on toinen puolue, Venäjän kommunistit. Sen retoriikka on vielä neuvostonostalgisempaa kuin KPRF:n. Zjuganovin puolue yritti turhaan estää toista puoluetta käyttämästä tunnuksenaan sirppiä ja vasaraa, ja sitä harmittaa äänien menetys ehkä vain prosentin kannatuksen saavan kilpailijan vuoksi.
Prosentti on Venäjällä noin puoli miljoonaa äänestäjää.