Työministeriössä on suunnitteilla ”uudistus”, jossa edellytetään työttömien käyvän kehityskeskustelua kolmen kuukauden välein työvoimatoimistossa. Muutos ei vaatisi uutta lakia, mutta moni ministeri on aiemminkin pyrkinyt saamaan ”Eskon puumerkin” johonkin säädökseen toimikaudellaan. Uudistuksen selkein vaikutus lienee se, että työtön joka katsoo kutsun työvoimatoimistoon olevan perusteeton, saa uuden lain myötä niskuroinnista rangaistuksen eli menettää oikeu-den työttömyysturvaan.
Ne työttömät, jotka ovat turhaan yrittäneet etsiä työpaikka itselleen, ja joihin suurin osa työttömistä kuuluu, saattavat jopa loukkaantua ja se voi vähentää innostusta työnhakuponnistelujen jatkamiseen.
Kolmas vaikutus on työvoimavirkailijoiden määrän voimakas kasvu. Jos oletetaan virkailijan suorittavan seitsemän kehittämiskeskustelua päivässä yli vuoden työttömänä olleiden kohdalta, niin tehtävään kuluisi noin 3 400 työvuotta. Alle vuoden työttömien kohdalta todennäköisesti riittäisi keskimäärin kaksi kehittämiskeskustelua vuodessa, mikä vaatisi toiset 3 400 henkilötyövuotta. Kun tähän summaan lasketaan vuosi- ja sairaslomat sekä koulutuksen tarvittava aika, löytyisi siitä se 10 000 uutta työpaikkaa mitä hallitus tavoittelee.
Neljäntenä olisi kustannusten nousu. Todennäköisesti tehtävästä ei selvittäisi palkkaamalla lisää virkailijoita, vaan jouduttaisiin turvautumaan konsulttien apuun. Kun ulkopuolisen työvoiman päätöksillä ei olisi virkavastuuta, miten kävisi työttömän jo nyt heikolle oikeusturvalle?
Aikoinaan yritimme saada puretuksi tällaista turhaa byrokratiaa esittäessämme, että jokainen työvoimahallinnon työnhakijaan kohdistama toimenpide tulisi olla askel kohti työllistymistä. Tämä esityksemme tyrmättiin.
Markku J. Kekäläinen
eläkkeellä oleva työttömien
yhdistysten aktiivi
Espoo