Lehtikuva/Sari Gustafsson

EU oikutteli ja hylkäsi ennakoimattomasti omat periaatteensa, minkä Venäjä selvästi tulkitsi, eikä aivan perusteetta, eristysyritykseksi, tykittää professori Pertti Haaparanta.

EU:n Venäjälle asettamat talouspakotteet ovat maksaneet Suomelle ainakin kolme miljardia euroa, kirjoittaa Aalto yliopiston kansainvälisen kaupan professori Pertti Haaparanta Akateemisessa talousblogissa.

Laskelma ei ole hänen omansa. Se esitettiin Helsingissä viime viikolla järjestetyssä European Trade Study Groupin (ETSG) vuotuisessa konferenssissa. Laskelmassa ovat mukana myös Venäjän asettamien vastapakotteiden vaikutukset. Aineistoa tuotekohtaisesta kaupasta on joulukuusta 2013 kesäkuuhun 2015.

Haaparannan siteeraamien lukujen mukaan pakotteita asettaneiden maiden viennin arvo Venäjälle romahti 60,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Suomen vienti väheni kuukautta kohden keskimäärin yli 100 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, kaiken kaikkiaan siis yli 1,8 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla.

”EU oikutteli ja hylkäsi ennakoimattomasti omat periaatteensa.”

”Jos kuukausikustannukset ovat pysyneet samoina, niin Suomen kustannukset ovat jo yli 3 miljardia Yhdysvaltain dollaria”, Haaparanta kirjoittaa.

Hän jatkaa, ettei osaa vastata siihen, onko pakotteista ollut hyötyä, mutta julkisuudessa olleiden tietojen perusteella niitä ei ole ollut.

ILMOITUS

EU asetti Venäjälle talouspakotteet sen vallattua Krimin. Haaparanta kirjoittaa yleisestä tietoisuudesta ehkä hävinneen, että ”kriisin välitön aiheuttaja oli EU, joka pakotti Ukrainan valitsemaan joko EU:n kanssa tehtävän assosiaatiosopimuksen tai Euraasian tulliliiton kanssa tehtävän vapaakauppasopimuksen välillä. Ukraina valitsi jälkimmäisen, mikä nostatti kansanliikkeen Ukrainan johdon vaihtamiseksi”.

Haaparannan mukaan maailma on täynnä järjestelyitä, joissa yksittäinen maa on mukana yhtäaikaisesti monissa erilaisissa vapaakauppasopimuksissa.

”EU ei siis sallinut Ukrainalle aivan normaalia tietä ja samalla tietä, joka olisi hyödyttänyt sekä sitä itseään ja Ukrainaa että Euraasian tulliliittoa. EU oikutteli ja hylkäsi ennakoimattomasti omat periaatteensa, minkä Venäjä selvästi tulkitsi, eikä aivan perusteetta, eristysyritykseksi.”