Taustalla on pääomatulojen verotuksen keventäminen ja perusturvan leikkaaminen.

Suomi muuttui tulontasauksessa peilikuvakseen vuodesta 1990 lähtien, kun vertailujaksona on sitä edeltävä kehitys vuodesta 1966. Tulonjakoa pitkään tutkineet Marja Riihelä, Risto Sullström ja Matti Tuomala päivittivät tuoreimmat havaintonsa Palkansaajien tutkimuslaitoksen verkkosivuilla.

Kolmikon katsaus käsittää lähes 50 vuotta Suomen taloushistoriaa. 1966–1990 tulot kasvoivat eniten alimmassa tulokymmenyksessä ja vähiten ylimmässä. Alimmassa tuloluokassa kasvu oli runsaat viisi prosenttia, ylimmässä runsaat kaksi.

1990–2014 kehitys kääntyi päinvastaiseksi. Pienituloisimmat saivat vähiten, 0,8 prosenttia ja suurituloisimmat eniten, 2,4 prosenttia. Rikkaimman prosentin tulot nousivat 3,5 prosenttia.

”Ylin prosentti kaksinkertaisti keskimääräiset reaaliset käytettävissä olevat tulonsa viime vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla. Jos mennään vielä ylemmäs, suurituloisimpaan promilleen, kasvu oli aivan omissa lukemissaan”, tutkijat kirjoittavat.

Muutos tehtiin verotusta keventämällä

Muutosta selittää heidän mukaansa se, että jaksolla 1966–1990 Suomi pyrki lähestymään pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Markkinatuloerojen tasoittaminen verojen ja tulonsiirtojen kautta kasvoi 1990-luvun alkuun asti.

ILMOITUS

Suurituloisten irtiottoa selittää eriytetyn tuloverotuksen käyttöönotto 1990-luvun alkupuolella. Pääomatulot ja pääomatuloiksi muunnetut ansiotulot saivat edullisen verokohtelun.

Perusturvaetujen leikkaaminen taas oli merkittävä tekijä suhteellisen köyhyyden kasvussa.

Kehittyneiden maiden ennätys

Tulonsiirtojen tuloeroja kaventava vaikutus on tutkijoiden mukaan nykyisen talouskriisin aikana suurin piirtein samaa luokkaa kuin vuonna 1990, jolloin työttömyysaste oli vain 3 prosenttia. Nyt se on lähes kolme kertaa suurempi.

Verotuksen keveneminen suurissa tuloissa on vähentänyt voimakkaasti pääoma- ja ansiotuloverotuksen uudelleenjakovaikutusta.

”Vaikutus on vähentynyt noin 40 prosenttia tultaessa 2000-luvulle. Se on kehittyneissä maissa eräänlainen ennätys viime vuosikymmeniltä”, tutkijat toteavat.

Heidän mukaansa on vaikea puolustaa näkemystä, että tuloerojen ja erityisesti suurituloisten tulojen kasvu olisi myös hyödyttänyt koko talouden tulojen kasvua eli muita tulonsaajia. ”Näin ollen ns. trickle-down-teorialle ei löydy tukea Suomen taloushistoriasta viimeisten 25 vuoden aikana.”