Lehtikuva/Aleksey Nikolsky

”Kremlin sisäpiirissä 4–5 henkilöä päättää lähes kaikesta. Ainoa ideologia on maan voima-aseman palauttaminen.”

”Venäjän selkeästi ilmaistu päämäärä on kaventaa Suomen turvallisuuspoliittista liikkumavaraa ja rajoittaa Suomen täydellistä integroitumista läntisiin rakenteisiin, joiden se näkee rajoittavan Venäjän toimintamahdollisuuksia lähialueillaan ja joita se pitää siten Venäjälle vihamielisinä.”

Tämä on Ulkopoliittisen instituutin (UPI) asiantuntijaryhmän johtopäätös raportissa Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla, joka julkistettiin tiistaina. Selvitys on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2015 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

Raportin mukaan Venäjän ulko- ja sotilaspoliittiset päämäärät eivät ole muuttuneet, mutta keinot niiden saavuttamiseksi ovat. Venäjä on aiempaa valmiimpi niin kyvyn kuin motivaation osalta sotilaalliseen voimankäyttöön poliittisten ja taloudellisten päämääriensä saavuttamiseksi. Sotilaallisen voiman lisäksi se käyttää jatkuvasti myös monia ei-sotilaallisia painostuskeinoja.

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi päämääräksi on hallitusohjelmassa mainittu liikkumavaran ylläpitäminen ulko- ja turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa. UPIn asiantuntijoiden mukaan kyseessä on Suomelle eräänlainen historiallinen dilemma: Venäjän kyljessä mutta nykyään osana länttä liikkumavara ei koskaan ole itsestäänselvyys, vaan se vaatii jatkuvaa hallintaa. Mikäli liikkumavarasta ei aktiivisesti pidetä kiinni, se saattaa alkaa asteittain kaventua.

Suomen nykyistä politiikkaa raportissa kuvataan pitkälti oikeansuuntaiseksi Venäjän luomiin riskeihin varautumiseksi. Se suosittelee kuitenkin pitämään Venäjän kanssa yllä kahdenvälisiä suhteita ja kehittää niitä niissä kysymyksissä joissa se on mahdollista. Tämä tulee tehdä ottaen huomioon Venäjän ulkopoliittisten toimintatapojen muutoksesta syntyvät riskit.

ILMOITUS

Moninapaisuus tarkoittaa suurvaltojen erityisasemaa

Raportin mukaan Venäjällä arvioidaan suursodan uhkan maailmassa vähentyneen, mutta maahan kohdistuvien uhkien vahvistuvan.

Venäjä pyrkii korostamaan rooliaan suurvaltana ja vastustamaan Yhdysvaltain johtoasemaa. Tämä tapahtuu vahvistamalla maailmanjärjestyksen moninapaisuutta ja toimimalla yhdessä Kiinan ja muiden nousevien valtojen kanssa. Yhteistyö niin sanottujen BRICS-maiden kanssa on kuitenkin välineellistä. Tarkoituksena on Yhdysvaltain haastaminen eikä niinkään syvien liittolaissuhteiden luominen näiden maiden kanssa.

Maailmanjärjestyksen moninapaisuus ei Venäjälle tarkoita pienempien maiden suvereniteetin tai kansainvälisen oikeuden ehdotonta kunnioittamista, vaan alueellisten valtakeskittymien etuoikeuksien tunnustamista. Venäjän johto uskoo suurvaltojen erityisasemaan ja erioikeuksiin.

Se haluaa myös kansainvälisen tunnustuksen johtoasemalleen entisen Neuvostoliiton alueella, josta Baltian maat ovat osittainen poikkeus.

Oligarkit muutosten tulppana

Venäjän valtajärjestelmää raportissa kuvataan talouden ja politiikan yhteen kietoutuneeksi epävirallisten järjestelyiden systeemiksi, joka samanaikaisesti ylläpitää ja rajoittaa presidentti Vladimir Putinin poliittista johtajuutta.

Hallinnon ”epärationaalisuudesta” kertoo Venäjän talouden uudistamisen ja luonnonvarariippuvuuden vähentämisen vaikeus tai jopa mahdottomuus nykyjärjestelmän oloissa.

”Talousuudistuksia ei tehdä tai ne ovat riittämättömiä, koska toteutuessaan ne voisivat heikentää valtaeliitin toimintavapautta ja asemaa. Eliitti hyötyy status quon säilymisestä, eikä kansan taholta kohdistu vallanpitäjiin suurta painetta muutosten tekemiseksi, koska poliittiset vaihtoehdot on eliminoitu tehokkaasti.”

Muutosten tulppana toimivat raportin mukaan Venäjän suurliikemiehet eli oligarkit. Pääoma on kasaantunut kapean ylimmän valtakerroksen haltuun, joka on siirtänyt omaisuuttaan ulkomaille sen sijaan, että he tekisivät pitkän tähtäimen investointeja Venäjän talouteen.

”4–5 ihmistä päättää lähes kaikesta”

Raportissa nimettömästi puhuva asiantuntija arvioi, että Kremlin sisäpiirissä käytännössä 4–5 ihmistä päättää lähes kaikesta.

Johtoryhmään kuuluvat Putinin lisäksi FSB:n johtaja Aleksandr Bortnikov, turvallisuusneuvoston sihteeri Nikolai Patrušev, presidentinhallinnon ykkösmies Sergei Ivanov sekä pääministeri Dmitri Medvedev.

”Ylimpien vallanpitäjien toimintaa ei ohjaa mikään erityinen ideologia tai strateginen visio, paitsi Venäjän voima-aseman palauttaminen. He oikeasti, ainakin osittain, uskovat Venäjän olevan vihollisten piirittämä, ja toimivat sen mukaisesti”, asiantuntija arvioi.

Venäläinen tutkija ja poliittinen kommentaattori Konstantin Gaaze on arvioinut, että Bortnikovin lisäksi piiriin kuuluu oligarkki, Rossija-pankin pääomistaja Juri Kovaltšuk sekä puolustusministeri Sergei Šoigu, ja että Sergei Ivanovilla ei puolestaan olisi juurikaan sananvaltaa asioihin.

Joka tapauksessa sisäpiiri on pieni, ja Krimin laittoman valtauksen jälkeen valta on yhä selkeämmin keskittynyt Putinille ja hänen asemansa on entisestään vahvistunut, UPIn raportissa päätellään.