Aleksi Huhtaturku ihmetteli Kansan Uutisissa 14.8. vasemmistoliiton puoluekokouksessaan 2016 ottamaa kantaa seksityöhön ja katsoi puolueen olevan hakoteillä ajaessaan muun muassa Vasemmistonuorten ja Amnestyn kannattamaa dekriminalisaatiolinjaa eli kaupallisen seksin rangaistavuuden purkamista. Uuden kannan aloitteentekijänä haluan nyt vastata joihinkin Huhtaturun kirjoituksessaan esittämiin virheellisiin argumentteihin.
Huhtaturun mukaan seksityön dekriminalisointi ”normalisoi rakenteellista köyhiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja riistoa”. Asia on kuitenkin juuri päinvastoin. Amnesty Internationalin kattavan, toukokuussa julkaistun tutkimusraportin mukaan seksityön dekriminalisoiminen parantaa seksityöntekijöiden oikeuksia, helpottaa pääsyä terveydenhuollon piiriin, madaltaa kynnystä olla yhteydessä viranomaisiin sekä mahdollistaa turvallisemman työskentelyn.
Toisin kuin Huhtaturku väittää, ei ole olemassa pitävää näyttöä siitä, että seksityön dekriminalisointi lisäisi ihmiskauppaa. Dekriminalisointi ei tee ihmiskaupasta tai väkivallasta sallittua, vaan päinvastoin edistää seksityöntekijöiden oikeuksien toteutumista, koska seksityöntekijät eivät pelkää ottaa yhteyttä poliisiin esimerkiksi maasta karkotuksen pelossa. Dekriminalisointi siis vähentää väkivaltaa ja riistoa.
Suurin osa maailman seksityöntekijöistä on siirtolaisia, myös Suomessa. Monella heistä ei ole pääsyä virallisille työmarkkinoille tai oikeutta sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon. Oston kriminalisointi ei ratkaise näiden ihmisten asemaan liittyviä ongelmia, vaan se lisää heidän köyhyyttään ja haavoittuvuuttaan. Tälläkin hetkellä pelkkä epäily seksin myynnistä on Suomessa käännytysperuste EU-maiden ulkopuolisten maiden kansalaisille, minkä vuoksi he eivät uskalla ottaa yhteyttä poliisiin väkivaltaa kokiessaan.
Huhtaturku nostaa esiin niin sanotun Ruotsin mallin eli seksin ostokiellon, ja esittää sen tavoittelemisen arvoisena. Oston kriminalisointia markkinoidaan feministisenä tekona, sillä siinä kielto kohdistuu työntekijän sijasta ostajaan.
Kuitenkin niin Amnestyn tutkimusraportti kuin muut tutkimukset ovat osoittaneet, että käytännössä ostokielto huonontaa seksityöläisten asemaa ja voimistaa työhön liittyvää stigmaa. Oston kriminalisointi tekee seksityön vaarallisemmaksi, kun rikollisen leimaa pelkäävät ostajat pakottavat toiminnan maan alle. Seksityöntekijöiden järjestöt ympäri maailman kannattavat dekriminalisointia.
Huhtaturku viittaa kirjoituksessaan useisiin eri maihin ja niissä käytössä oleviin seksityötä koskeviin lainsäädäntömalleihin. Jää kuitenkin epäselväksi, mihin kirjoituksessa faktoina esitetyt tiedot pohjautuvat.
Kirjoittaja esimerkiksi väittää seksityöntekijöiden turvallisuustilanteen heikentyneen Uudessa-Seelannissa radikaalisti sen jälkeen kun seksityö dekriminalisoitiin. Uuden-Seelannin mallia koskevassa tutkimuksessa seksityöntekijät kuitenkin itse kertovat uuden, dekriminalisointiin perustuvan lainsäädännön vaikuttaneen positiivisesti heidän terveyteensä ja turvallisuuteensa.
On selvää, että pelkkä seksityön dekriminalisointi ei yksinään riitä haavoittuvassa asemassa olevien suojaksi, vaan lisäksi tarvitaan riittäviä tukipalveluita. Kaikkein tärkein tekijä seksityöntekijöiden aseman parantamiseksi on kuitenkin köyhyyden vähentäminen. Maailmassa, jossa on köyhyyttä, on aina myös riistoa ja hyväksikäyttöä.
Matkalla kohti oikeudenmukaisempaa tulonjakoa on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei seksityöntekijöitä ajeta moralistisin argumentein yhteiskunnan marginaaliin. Vasemmiston uusi linja seksityöntekijöiden oikeuksien puolesta on tärkeä askel tämän tavoitteen edistämiseksi.
Taija Roiha
Vasemmistonuorten 1. varapuheenjohtaja