Henkilökohtaista
Nykyisin menen metsään, koska siellä on mukava olla. Marjastaessa tulee kuljettua luonnossa ja katseltua ympärille. Nuoria vien mukana, että oppivat hekin olemaan luonnossa ja arvostamaan sitä, mitä sieltä saa. Pienintä lapsenlasta ei meinaa saada pois mustikkametsästä.
Kesässä käyn marjassa vähintään parikymmentä kertaa. En pidä marjoista tarkkaa lukua, mutta vaimon kanssa olemme tänä kesänä keränneet ehkä 150 litraa mustikkaa itselle ja pois annettavaksi, lähinnä vanhuksille ja lapsiperheille.
Parasta on pullataikinaan tehty mustikkapiirakka.
Kun oltiin lapsia, kerättiin elantoa perheelle, marjat olivat ruuan jatke. Kaikki seitsemän veljestä olimme marjassa. Siellä oli muutenkin paljon porukkaa, naapureita, kavereita. Tehtiin tulet, keitettiin kahvit ja syötiin eväitä. Saatettiin pyöräillä parikymmentä kilometriä sivuunsa marjapaikalle. Lähimetsistä kerättiin vadelmia.
Vaimokin on innokas keräämään, yleensä käymme yhdessä. Silloin, kun perhe oli nuori ja oli asuntovelka päällä, saatettiin kerätä vähän myyntiinkin.
On mukava kerätä luonnon antimia itselle, lapsille ja ystäville. Syömme kesällä tuoreita marjoja ja pakastamme niitä talveksi. Parasta on pullataikinaan tehty mustikkapiirakka. Vaimo leipoo sitä varsinkin, kun on tulossa lapsia käymään.
Mustikka on ehdottomasti kerättävänä suosikkini, puolukka syötävänä. Puolukat syön survottuna tai kokonaisena, vaikka jogurtin seassa. Teemme niistä myös mehua.
Mustikkaa on pakko kerätä rauhallisesti varpuja käännellen ja niin on aikaa ajatella. Mietin politiikkaa, mitä vastaan ihmisten kysymyksiin, mistä kirjoitan.
Marjastuksessa on myös sosiaalinen puoli, kun neuvon marjapaikkoja ja kuljetan ystäviä marjaan. Siellä sitten istutaan myös kahvilla ja rupatellaan.
Yksin käyn marjassa, kun etsin uusia paikkoja tai käyn varmistamassa ennen kuin vien porukkaa, että jossain on marjoja. Samalla keräilen sieniäkin. Kantarelleja on tänä kesänä ollut valtavia määriä.
Joskus kerään myös karpaloita ja tänä vuonna keräsimme korpihillojakin, kun sattui paikka, josta löytyi viitisen litraa. Vadelmaa meillä on parikymmentä litraa.
Karpaloa olisi vaikka kuinka paljon, mutta se on kypsä juuri hirvijahdin aikaan, joten sen keräämiseen ei ole aikaa. Silloin tällöin kerään vielä kahvikupillisen katajanmarjaa mausteeksi. Vaimo siivoaa marjat, hänellä on hyvä tekniikka. Minä olen siinä apuna.
Marjastaessa tulee enempi pohdittua maailman menoa, metsästysreissuilla taas seurattua luontoa ympärillä. Olen eksynyt metsään metsästäessä, mutta en koskaan marjastaessa. Marjastaessa reitit ovat lyhyempiä ja kun kiipeää mäelle katselemaan, jo tietää, missä on.
Suunnistustaito kehittyy huomaamatta ja oppii tunnistamaan kasveja ja eläimiä. Jos löytää paikan, jossa on majavia, niitä kannattaa käydä katsomassa, ne on mukavia elukoita.
Marjoja keräämässä on näkynyt enempi väkeä kuin edellisinä vuosin, nuoriakin. Marjastus on nousemassa uuteen suosioon.
Meillä päin Varkauden seudulla marjavuosi on kohtuullinen. Viime vuosi oli minusta parempi. Silloin keräsimme yhden järven rannasta monen porukan voimalla varmaan yhteensä yli 500 litraa mustikkaa ja silti sinne jäi paljon.
Se on luonnon laki, että marjoja jää metsään. Eipä niitä kukaan pysty kaikkia poimimaan. Eivätkä ulkomaalaiset ammattimaiset poimijatkaan minua häiritse. Kyllä marjoja riittää kerättäväksi heillekin.