Jarmo Lintunen

Lähinnä oikeistopuolueiden ja yrittäjien masinoima keskustelu byroslaviasta, sääntö-Suomesta ja norminpurkutalkoista kätkee alleen sen todellisuuden, jonka vuoksi sääntelyä ja normeja on aikanaan luotu. Ammattiyhdistysliikettä syytetään harva se päivä kehityksen jarruttamisesta ja menneisyyteen takertumisesta, kun se on vastustanut oikeiston ajamia uudistuksia ”sääntelyn purkamiseksi”. Kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen on tästä hyvä esimerkki.

Työaikasääntelyn tarkoitus on suojata työntekijän terveyttä ja työntekijän oikeutta vapaa-aikaan eikä estää kapitalistin voitontavoittelua. Tästä syystä yötyö on kielletty alle 18-vuotiailta työntekijöiltä.

Yö- ja vuorotyön kielteisistä vaikutuksista niitä tekevien henkilöiden terveyteen on nykyään olemassa kiistatonta lääketieteellistä näyttöä, ja siksi on perusteltua, että niiden tekemistä säädellään ja niiden tekemisestä maksetaan yleensä erillistä korvausta, jonka poistaminen on kai asialistalla heti sunnuntaikorvauksen jälkeen.

Sunnuntain ”epäoikeudenmukaisella” tuplapalkalla halutaan korvata vapaa-ajan menetyksestä aiheutuvaa haittaa ja vähentää pitkiä ylityöputkia, jotta työntekijöille jää vapaa-aikaa, jonka he voivat viettää perheensä kanssa. Samasta syystä yleisestä lauantaityöstä aikanaan luovuttiin. Maailman mennessä ”eteenpäin” viikonlopun käyttö työaikana halutaan taas normalisoida.

Suurinta melua pahasta sääntelystä pitävät ”perintöprinssien” todellisuudessa elävät henkilöt, joilla ei ole työaikaa, lisiin perustuvaa palkkaa, pakollista vuorotyötä tai ihania yövuoroja.

Sääntelyn vastakohta on anarkia, mielivalta ja vahvemman oikeus, josta suomalaisilla on kokemusta viime vuosisadan alusta. Silloin työntekijöiden oli noudatettava tehtaan tai liikkeen omistajan yksipuolisesti paikallisesti laatimia sääntöjä. Ei ihme, että tuottavuus oli silloin huono, työntekijöiden terveys vielä huonompi ja työ väkinäistä. Silloin monessa työpaikassa ei vielä ollut ay-liikettä häiritsemässä.

Kirjoittaja on putkiasentaja Turusta.