Lehtikuva/Sarah Rice

Kuuden Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen suomalainen mediatodellisuus näyttäytyy minulle häkellyttävän kärjistyneenä. Niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa ilmaisu on kärjekästä ja epäsivistynyttä.

Perussuomalaisia lienee syytä kiittää siitä, että julkisen puheen taso on romahtanut. Epäkunnioittava ilmaisu ei ole kuitenkaan heidän yksinoikeutensa.

Minulla ainakin kahvi meni väärään kurkkuun, kun luin kokoomuksen kansanedustajan Eero Lehden Helsingin Uutisissa ottavan Li Anderssonin esimerkiksi ihmisestä, joka puhuu yhtä paljon ”peetä” kuin Donald Trump (29.7.). Viikkoa aiemmin Kimmo Sasi vertasi sekä Litä että vihreiden Ville Niinistöä kyseiseen, kaikkien kummastukseksi USA:n republikaanisen puolueen presidenttiehdokkaaksi nousseeseen liikemieheen.

Miksi pitkäaikainen kansanedustaja ivallisesti kutsuu perustuslakivaliokunnan asiantuntijoita ”parlamentin ylähuoneeksi”?

Trumpin puheissa ole johdonmukaisuutta nimeksikään. On erittäin epäasiallinen solvaus verrata suomalaista kansanedustajaa häneen.

Noista uutisista voi toki keksiä muutakin moitittavaa. Hyvä journalistihan olisi esimerkiksi haastanut niin Sasin kuin Lehden. Ei journalisti ole pelkkä megafoni.

ILMOITUS

Epäsympaattista ja pahansuopaa keskustelua toki harrastetaan useilla tahoilla. Monet oikealla varmaankin pitävät nimittelyä uusliberaaliksi leimaavana; oikeitakin, painokelvottomia solvauksia heille satelee.

On vaikea nähdä, miten Talouspolitiikan arviointineuvoston taholta esitetyn hallituksen talouspolitiikan kritiikin kuittaamista ”vasemmistosävytteiseksi” voi pitää vakavana puheenvuorona. Tai miksi pitkäaikainen kansanedustaja ivallisesti kutsuu perustuslakivaliokunnan asiantuntijoita ”parlamentin ylähuoneeksi”, kuten kuulin hänen tänä keväänä tekevän siksi, että he arvioivat kriittisesti perusturvaan esitettyjä muutoksia eli tekivät työtään.

On ajanhaaskausta peräänkuuluttaa asiallisempaa ja toisia kunnioittavaa keskustelutapaa. Houkutus nokkelasti tölviä niitä, jotka ovat kanssamme eri mieltä, on suuri. Niin tehdessämme halvennamme julkista keskustelua ja vaikeutamme, emme edistä, yhteisten asioiden hoitoa.