UP/Birgitta Suorsa

Aurinko paistaa matalalta suoraan silmiin, kun Tiia-Riikka Mäkelä suuntaa kohti Rantsilaa, yhteen Pohjois-Pohjanmaan maitopitäjistä. Kierrokseen kuuluu tänään 21 tilaa.

– Tämähän on kuin jatkuvaa luonto-ohjelmaa. Näkee joutsenet ja kurjet, ketut ja kauriit. Yksi aamu meinasi metsätiellä nauru tulla, kun metso ei meinannut väistyä iso autoa.

Mäkelä päätyi maitoauton kuljettajaksi parin mutkan kautta. Aluksi hän ajoi linja-autoa ja koetti sitten parempien työaikojen vuoksi asettua asiakaspalveluun. Paikallaan olo ei kuitenkaan sopinut. Liikkuva ja itsenäinen työ houkuttelivat rekkapuolelle.

Samalla kurssilla ollut maitoautonkuljettaja vinkkasi, että maitoautoa on kiva ajaa. Harjoittelupaikassa löytyi helposti yhteinen sävel, ja nyt Mäkelä on ollut vakituisena reilun vuoden.

– Työnantajilta ja työkaverilta saa apua, kun tekniikan kanssa tarvitsee neuvoja. Näistä ja tekniikasta oppii aina uutta, Mäkelä sanoo ja viittaa autoon, sen mittareihin ja imulaitteisiin.

ILMOITUS

Tarvittaessa apua saa vaikkapa renkaan vaihtoon tai talvella tien hiekoittamiseen.

– Viime kesänä yövuoron lopulla tiellä liikkui iso lauma mullikoita. Olivat päässeet laitumelta karkuun. Hetken aikaa odottelin, kun omistaja tuli paikalle viemään ne pois.

Mittareita seurattava tarkkaan

Auton takana on imuletku, jolla maito siirretään auton säiliöihin. Jokaiselta tilalta otetaan tilakohtainen näyte sekä vähän maitoa kuormanäytepulloon.

Ensimmäiseksi Mäkelä astelee tilan maitohuoneeseen ja tarkistaa maidon lämpötilan sekä tilatankin mittarista että haistamalla. Liian lämpimän maidon Mäkelä tuntee hajusta.

Sitten hän ottaa autosta letkun, tarkistaa suukappaleen, vetää letkun tilatankkiin ja käynnistää laitteen. Maito alkaa virrata auton säiliöön. Mäkelä seuraa, että maidon lämpötila pysyy ohjearvon mukaisena.

Maidon täytyy olla riittävän kylmää, 3 – 5 asteita. Yli 6-asteista maitoa ei saa ottaa.

– Pitää olla vieressä katsomassa, että kaikki sujuu oikein. Joskus talvella ja tuiskussa tässä on aika kylmää, mutta eihän tämä kauaa kestä.

Tavallisesti kullakin tilalla käydään joka toinen päivä.

– Nyt yhdeltä tilalta tulee poikkeuksellisesti niin paljon maitoa, että tilasäiliö ei riitä. Siellä käydään joka päivä.

Mutkaisia teitä, kapeita siltoja

Toisinaan etäisyys tilalta toiselle on vain muutama sata metriä, välillä joutuu ajamaan pidempään seuraavaan paikkaan. Tie vaihtuu soratiestä mutkaiseksi hiekkatieksi ja maisema metsäiseksi ja mäkiseksi.

– Sillat ovat välillä niin kapeita, että niistä mahtuu yksi auto kerrallaan. Eihän täällä paljoa liikennettä ole, mutta pimeällä pitää olla tarkkana, kun muuta valaistusta auton valojen lisäksi ei ole, Mäkelä kertoo.

Hirviä ei ole onneksi sattunut Mäkelän reitille, mutta kyllä rusakotkin voivat saada vahinkoa aikaan.

– Jos jänis osuu tuohon keulaan, vaikka lamppuihin, niin kyllä siitäkin voi tulla korjattavaa.

Tärkeä henkilö maatilojen lapsille

Monella tilalla lehmiä ei edes näe, mutta muutamalla tilalla eläimet tulevat aidan taakse ihmettelemään Mäkelän puuhia. Tämä vetää letkun maitohuoneeseen ja tyhjentää tilatankin nopeasti.

Seuraavalla tilalla onkin pihalla aivan erilainen auto kuin tavallisesti. Käy ilmi, että isäntäväki on lomalla ja eläimet lomittajien hoidossa. Kuulumiset vaihdetaan nopeasti.

Varsinkin iltapäivän kierroksella Mäkelälle riittäisi juttuseuraa. Joillakin tiloilla hän on viikon mittaan ainoita ulkopuolisia ihmisiä ja lapsille tärkeä juttukumppani.

Kun viimeinenkin aamupäivän tilatankeista on imetty auton säiliöön, Mäkelä suuntaa perävaunulle, jonne maidot tyhjennetään. Ison auton tyhjennys kestää muutaman kymmenen minuuttia.

– Tässä saa olla tarkkana. Jos maitoa valuu maahan, se on ongelmajätettä ja siitä pitää tehdä ilmoitus, hän kertoo.

Alavilta mailta käy äkkiä kylmä tuulenpuuska, pilvet ovat tummuneet. Iltapäiväksi on luvattu sadetta.

– Kyllä siinäkin ajaa. Täytyy vain mennä maltilla.

Kun Mäkelän vuoro päättyy, autoon tulee toinen kuljettaja, joka kiertää tiloja illan ja yön aikana.

– Maito liikkuu koko ajan, hän toteaa.