Lehtikuva/Kenzo Tribouillard

Islannin jalkapallomenestyksestä on kirjoitettu valtava määrä juttuja.
Kaikkia kiinnostaa, miten pienestä maasta voi nousta kaksi maajoukkuetta, miesten ja naisten, aivan maailman huipulle. Miksi sama ei onnistu meiltä?

Islannin jalkapallomaajoukkueen onnistuminen miesten EM-kisoissa ei syntynyt tyhjästä. 323 000 ihmisen kansasta ei synny kansainvälisesti menestyvää jalkapallomaajoukkuetta pelkillä toiveilla ja hyvällä fanilaululla, vaan tietoisilla satsauksilla ja tavoitteellisella päätöksenteolla. Islannissa on tehty päätös futikseen panostamisesta hurskaiden toiveiden sijaan.

Tehdyt päätökset ja panostukset näkyvät islantilaisen jalkapallon arjessa kaikilla tasoilla. Jo aivan pienten junioreiden valmentajilta vaaditaan UEFAn A- tai B-lisenssi, mikä tuo valmennukseen laatua. Saarella on satsattu myös olosuhteisiin. Joka kylässä ja pitäjässä on kunnon jalkapallohalli, jossa voi harjoitella ympäri vuoden.

Monissa aihetta käsitelleissä kirjoituksissa korostetaan, että Islannissa jalkapalloa pelaavat kaikki ja myös kaverihöntsäily ohjattujen harjoitusten ulkopuolella on suosittua. Lisäksi huippupelaajat pelaavat yhdessä junnujen kanssa. Kaikki tämä on saanut aikaan sen, että pienelläkin maalla on ollut riittävästi huippupelaajia menestyviin maajoukkueisiin.

Kaikki lapset ja nuoret saavat harjoitella niin paljon kuin haluavat eikä harrastaminen ole kallista.

Aito arvostus

Islannin-malli menestyksen saavuttamiseksi ei ole monimutkainen ja sen voi tiivistää muutamaan ydinkohtaan.

Ensiksikin kaikille halukkaille valmentajille ja valmentamisesta kiinnostuneille tarjotaan laadukas koulutus verrattain edullisesti.

ILMOITUS

Toisekseen kaikki lapset ja nuoret, osaamisestaan riippumatta saavat harjoitella niin paljon kuin haluavat eikä harrastaminen ole kallista. Jalkapallokentät ovat lasten ja nuorten vapaassa käytössä myös ohjattujen harjoitusten ulkopuolella, mikä kannustaa omatoimiseen treenaamiseen ja höntsäilyyn. Lisäksi maassa on satsattu mega-areenojen sijaan harjoitusolosuhteiden parantamiseen. Maassa, jossa sääolosuhteet ovat ankarat, lämmitetyille tekonurmille ja futishalleille on tilausta.

Ja viimeiseksi: jalkapalloa arvostetaan Islannissa aidosti. Suomifutiksesta tutut potkupallopuheet loistavat poissaolollaan.

Kaikki tämä on periaatteessa mahdollista toteuttaa myös Suomessa. Harrastamisen olosuhteet kuntoon, valmennus ammattimaiseksi ja etenkin harrastamisen hinta saavutettavaksi.

Islannilla ei ollut EM-kisoissa mukana miljoonia tienaavaa manageria ja bussilastillista huoltajia. Tie menestykseen ei löydy pukumiesten rahoittamisesta vaan ruohonjuuritasoon satsaamisesta.

Yhdenvertaiset mahdollisuudet

Lajista riippumatta kansainvälinen menestys vaatii laajan materiaalin, josta lahjakkaimmat nousevat esiin. Ilman, että kaikilla halukkailla on todellinen mahdollisuus harrastaa ja harjoitella, kapenee mahdollisuus menestykseen. On yhdentekevää miettiä, kuinka monta tuntia huippu-urheilijan tulee harjoitella menestyäkseen, jos näitä huippuja on vain kourallinen.

Nuorisotutkimusseuran kahden huippu-urheilijoita koskevan tutkimuksen tulokset tukevat Islannin-mallia. Huippu-urheilijan elämänkulku –tutkimuksessa esitetyt kymmenen suositusta ovat juuri samoja tai vähintäänkin samansuuntaisia asioita, joita Islannissa tehdään.

Tutkijat Mikko Salasuo, Mikko Piispa ja Helena Huhta korostavat muun muassa yhdenvertaisia mahdollisuuksia liikuntaan ja huippu-urheilijaksi kehittymiseen, olosuhteiden merkitystä (koulut, leikkipuistot, yhdyskuntarakentaminen) ja monipuolisuutta. Islannin malli osoittaa, että esitettyjä suosituksia olisi syytä ryhtyä toteuttamaan.

Suomessa pitäisi miettiä seuraavia kysymyksiä: Missä lajissa haluamme ja missä voimme menestyä? Onko järkevää laittaa rahaa, aikaa ja energiaa lajeihin, jossa ei ole mahdollisuutta pärjätä? Satsataanko ensisijaisesti huippu-urheiluun vai kannattaisiko keskittyä tukemaan lasten ja nuorten mahdollisimman laajaa harrastamista, millä on kansanterveydellistäkin merkitystä? Tukisiko panostus ruohonjuuritasolle parhaiten myös huippu-urheilua?

Rakastuimme Islannin maajoukkueeseen, koska se herätti meissä toivon. Ehkä jonain päivänä Huuhkajatkin tekevät sen, mikä Helmareilta on jo onnistunut eli raivaavat tiensä arvokisoihin. Islannin esimerkki on lohdullinen pienille jalkapallomaille.

Suosittelemme lämpimästi tutustumaan Nuorisotutkimusseuran tutkimuksiin Epätavallisia elämänkulkuja ja Huippu-urheilijan elämänkulku. Ensin mainittu on luettavissa ilmaiseksi seuran verkkosivuilla.