Vaikka talouskasvu ei ole palannut aivan entisiin lukemiin, muu maailma toipui nopeasti globaalista finanssikriisistä. Euroalue kuitenkin sinnittelee yhä matalan kasvun, korkean työttömyyden ja kasvavan velkaantuneisuuden kanssa. Pitkittynyt eurokriisi onkin saanut monet epäilemään eurojärjestelmän järkevyyttä.
Vasemmistofoorumille toimittamassani raportissa Eurosta ulos vai euro uusiksi? Lauri Holappa nimeää eurokriisin syyksi rakenteelliset valuviat. Eurokriisi puhkesi ja pitkittyi, koska valtioita on kielletty lainaamasta keskuspankista, vaihtotaseiden epätasapainoja ei hallinnoida ja talouskurisäännöt estävät tehokkaan elvytyksen. Lisäksi rahapolitiikka ja finanssipolitiikka on erotettu toisistaan.
Euroalue voidaan saada kestävälle pohjalle ainoastaan, jos siitä tehdään liittovaltio tai se puretaan. Käytännössä kaikki ovat tunnustaneet euron puutteellisuudet, eikä kriisiä edeltävää eurojärjestelmää kukaan halua säilyttää. Näkemykset siitä, mitä on tehtävä, kuitenkin poikkeavat.
Milloin vasemmistoon valmis haastamaan eurojärjestelmän?
Poliittisia vaihtoehtoja euroalueen kehittämiselle on neljä: talouskuriin perustuva liittovaltio, solidaarinen liittovaltio, euron purkaminen yhdessä tai omaehtoinen euroero. Näistä vasemmisto on jo pitkään tavoitellut solidaarista liittovaltiota. Vasemmiston ongelmana on kuitenkin ripustautuminen yhteen, ihanteellisimpaan vaihtoehtoon. Tästä on seurannut vasemmiston kyvyttömyys vastata euron aiheuttamiin ongelmiin.
Yhden päämäärän tavoittelemisen sijaan vasemmiston olisi laitettava vaihtoehdot paremmuusjärjestykseen. Luulen suuren osan vasemmistosta jakavan alla esittämäni järjestyksen.
Paras vaihtoehto on kehittää euroaluetta kohti Gianis Varoufakisin raportissa kaavailemaa solidaarista liittovaltiota. Toiseksi paras vaihtoehto on purkaa hallitusti euro yhdessä. Kolmanneksi paras vaihtoehto on erota eurosta omaehtoisesti kuten Bill Mitchell raportissa ehdottaa. Huonoin vaihtoehto on jatkaa euroeliitin kaavailemalla talouskuriin perustuvalla liittovaltiotiellä.
Neljäs ja huonoin vaihtoehto talouskuriin perustuvasta liittovaltiosta on kaikista vaihtoehdoista selkeästi todennäköisin. Antti Ronkainen huomauttaa raportissa, että euroeliitti ja suurimmat puolueet ovat jo sitoutuneet tämän vaihtoehdon taakse.
Solidaarisella liittovaltiokehityksellä ei puolestaan ole juuri mitään poliittisia edellytyksiä. Jos vasemmisto ripustautuu ainoastaan tähän vaihtoehtoon, hyväksyy se käytännössä hiljaisesti talouskuriin perustuvan liittovaltiokehityksen.
Tästä syystä pelkkä paremmuusjärjestys ei riitä. On määriteltävä kriteerit ja aikataulu, milloin voidaan siirtyä seuraavaksi parhaimman vaihtoehdon tavoitteluun. Kuten Lauri Holappa raportissa kuvaa, Ranska on tavoitellut solidaarista liittovaltiokehitystä jo yli 30 vuotta siinä täydellisesti epäonnistuen.
Jos solidaarista liittovaltiokehitystä ei ole näköpiirissä, milloin vasemmisto on valmis haastamaan eurojärjestelmän? Kymmenen vuoden kuluttua? Kahden vuoden kuluttua? Nyt?
Paavo Väyrynen on esittänyt kansanäänestyksen järjestämistä Suomen eurojäsenyydestä. Vaikka hänen perustelunsa pohjautuvat nationalistiseen ajatteluun, ei itse ehdotus ole hullumpi. Sen sijaan, että vasemmisto vastustaisi kansanäänestystä huonojen perustelujen takia, olisi sen tarjottava parempia perusteluja kansanäänestyksen puolesta. Esimerkiksi Bill Mitchell korostaa, että oma valuutta palauttaisi rahapoliittisen suvereniteetin ja mahdollistaisi täten vasemmistolaisen talouspolitiikan harjoittamisen.
Paradoksaalisesti euron haastaminen voikin johtaa jopa solidaariseen liittovaltioon, kun vasemmiston neuvotteluvoima vahvistuu. Kreikassa viime vuonna valtaan noussut Syriza pääsi omakohtaisesti todistamaan, miten käy neuvotteluvoiman puuttuessa. Missään vaiheessa Syriza ei ollut valmis uhmaamaan velkojiaan euroerolla. Näin ollen Kreikasta tehtiin varoittava esimerkki ja se joutui alistumaan vielä kovempaan talouskuriin kuin velkojat olivat alun perin vaatineet.
Jos Kreikka olisi uhannut erota eurosta, olisiko sitä kohdeltu paremmin? Entä jos Kreikka olisi eronnut eurosta, menisikö siellä nyt paremmin?
Vaikka Katarina Sehm Patomäki toteaa raportissa, että kaikki ongelmat eivät johdu eurosta, on se kuitenkin pää-syyllinen inhimilliseen ja sosiaaliseen kriisiin Euroopassa. Loputon haaveilu solidaarisesta liittovaltiosta johtaa auto-ritaariseen talouskuriin perustuvaan liittovaltioon, jossa äärioikeisto esiintyy ainoana todellisena vastavoimana. Tätä tuskin vasemmisto toivoo.
Jos talouskuriin perustuva liittovaltio halutaan välttää, on vasemmiston oltava valmis myös haastamaan eurojärjestelmä. Vasemmiston onkin pikaisesti laadittava kriteerit ja aikataulu, milloin voidaan siirtyä vaatimaan euron purkamista ja omaehtoista euroeroa. Nimenomaan eurojärjestelmän haastaminen lisää vasemmiston neuvotteluvoimaa ja voi johtaa jopa toivotuimman päämäärän toteutumiseen.