Joonas Leppänen
35-vuotias helsinkiläinen, kahden
pienen lapsen isä.
Valtiotieteiden tohtori.
Työskennellyt Helsingin yliopistossa tutkijana ja myös hallinnon puolella koordinaattorina.
Omat tavoitteeni liittyvät puolueen toimintatapojen muuttamiseen niin, että jäsenistö saadaan enemmän mukaan.”
Liittyi vasemmistoliittoon vuonna 2007: ”Jos haluaa jotain saada aikaiseksi, on pantava itsensä peliin.”
Vasemmistoliiton puoluetoimistolla oli juhannuksen alusviikolla rauhallista. Paikalla oli vain uusi puoluesihteeri. Hänellä oli selvästi vauhti päällä. Ovea avatessaan hän varoitteli, että tunnin päästä pitää jo olla toisaalla. Haastatteluja on riittänyt puoluetoimiston johtoon valitulle uudelle kasvolle. Puheenjohtaja Li Anderssonin kanssakin on jo ensimmäinen työpalaveri takana ja johtokaksikko on sopinut tapaavansa jatkossa aina perjantaisin.
Puoluekokoukselta Leppänen katsoo saaneensa voimakkaan tuen kampanjansa ydinasioille, kuten jäsenten osallistamiselle.
– Nyt sitten pitää luoda ne mekanismit ja tavat, joilla jäsenistö saadaan entistä paremmin mukaan toimintaan.
Keinot pitävät Leppäsen mukaan sisällään monia asioita. Jäsenistö pitää saada keskustelemaan. Kampanjateemojen pitää tulla jäsenistöltä.
– Ja on tärkeää selvittää jäsenistöltä myös se, millä tavalla lähdemme jalkautumaan, sillä strategiatyössä se on keskeistä.
Aloite haltuun
Puoluesihteerin toinen keskeinen tavoite on aloitteen haltuunotto niin, että vasemmistoliitto jatkossa toimisi suunnannäyttäjänä eikä vain reagoisi muiden laatimiin listoihin. Tavoitteen toteutuminen vaatii puolueelta jatkuvaa, ajan hermolla olevaa poliittista strategiatyötä ja myös uudenlaista viestintästrategiaa.
– Omat tavoitteeni liittyvät puolueen toimintatapojen muuttamiseen niin että jäsenistö saadaan enemmän mukaan. Toinen tavoite on saada jalkautettua strategisempi ajattelutapa, Leppänen sanoo.
Puoluehallituksen ja työvaliokunnan pitää hänen mukaansa olla strategiatyössä nykyistä paljon voimakkaammin mukana.
– Selkeät prioriteetit auttavat myös puoluetoimiston työntekijöitä asettamaan omia töitään tärkeysjärjestykseen.
Erimielisyys kunniaan
Joonas Leppäsellä on ollut poikkeuksellisen aktiivinen kevät ja kesän alku. Perheen toinen lapsi on nyt muutaman viikon ikäinen. Ja kahden lapsen isä väitteli puoluekokouksen jälkeen tohtoriksi Helsingin yliopistossa. Uusi perheenjäsen ja uusi työ vievät nyt kaiken huomion. Ainakin jälkimmäisessä tehtävässä Leppäselle on apua väitöstutkimuksesta, joka käsitteli erimielisyyttä demokratiassa.
– Erimielisyys on etu. Väitöskirjani puolustaa sitä, että erimielisyys on osa demokratiaa ja sen ymmärtäminen ja näkeminen positiivisena voimavarana on tärkeää. Sillä on merkitys etenkin vasemmistoliitossa, koska meillä on aika kriittinen jäsenistö, Leppänen sanoo ja korostaa erimielisyyttä enemmänkin keskustelun avauksena kuin soraääninä.
Puoluekokousväki kiitteli kokouksen yhtenäistä henkeä. Leppänen arvelee, että Oulussa koettu hyvä fiilis selittyy juuri sillä, että puolueväki hyväksyy sen, että erilaisista taustoista tulevilla ihmisillä on erilaisia näkökantoja asioihin.
– Kun hyväksymme tämän, niin varmasti hyväksytään myös erimielisyys positiivisena asiana, hän lisää.
Sisäinen keskustelu puolueessa on Leppäsen mukaan kehittynyt hyvään suuntaan. Vastakkaisia blokkeja on nyt puolueessa vähemmän.
– Tämä kaikki kulminoitui puoluekokoukseen. Puheenjohtajakiertue ja jäsenäänestys tekivät sen, että kaikki ryhmittymät menivät aika hyrskyn myrskyn. Ja sama tapahtui puoluesihteerivaalissa. Eihän kukaan puoluekokoukseen mennessään tiennyt, mitä tapahtuu, koska ihmiset äänestivät itsenäisesti.
Se että puolueessa ja varsinkin sen edeltäjässä vuosikymmenet ilmennyt eriseuraisuus ei luonut sitä uutta hyvää, jonka puolesta väitöstutkimus puhuu, selittyy Leppäsen mukaan sillä, miten erimielisyyttä käsiteltiin.
– Jos on olemassa yksi oikea mielipide ja toinen väärä, silloin on tavallaan oikeutettua olla kuuntelematta. Mutta jos hyväksytään se, että kaikki mielipiteet ovat sellaisia, että ne pitää ottaa huomioon, niin silloin myös kuuntelemme niitä, ja se johtaa haluun ymmärtää toista, Leppänen sanoo.
Nyt siis puolueessa on opittu kuuntelemaan. Ja toki aikakausikin on eri. Harva puolueen nykyisistä toimijoista on ollut mukana vanhoissa osapuolirintamissa.
Demokratian syy
Leppänen muistuttaa, että syy siihen, että meillä on demokratiaa on se, että ihmisten pitää jollain tavalla tulla toimeen keskenämme.
– Erimielisyys on tavallaan perusta demokratialle ja tähän kuuluu ajatus siitä, että ihmisten pitäisi pystyä osallistumaan heitä koskevaan päätöksentekoon.
Väitöskirjassaan Leppänen puolustaa tasavertaista osallistumisoikeutta, jossa kiteytyy kansan valta. Hän vaalii erimieltä olemista oikeutena.
– Tai eihän se voi olla muodollinen oikeus, mutta yhteiskunnan pitää pitää sitä yllä oikeudenomaisesti, koska jos erimielisyys poistetaan, jäljelle jää vain tukahduttava samanmielisyys.
Tämän päättelyketjun päässä on myös perussuomalaisten halu tukahduttaa monikulttuurisuus.
– Pyritään siis siihen, että on olemassa yksi tapa olla. Jolloin tukahdutetaan erimielisyyden, tukahdutetaan demokraattinen politiikka.
Väitöskirjastaan huolimatta Leppänen ei ole mikään tutkijankammioon linnoittautunut yliopistomies. Ennen opintoja ja yliopistouraa Leppänen ehti tehdä monenlaisia töitä muun muassa valaistusteknikkona ja pakkaajana.
Ja vaikka Leppänen on poliitikkona suurelle yleisölle tuntematon, hänen poliittinen historiansa vasemmistoliitossa on jo mittava. Parhaillaan hän on Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen. Vasemmistoliiton puoluehallituksessa hän istui jo viime kauden. Kaksikielisen Leppäsen luottamustoimiin kuuluu myös muun muassa varapuheenjohtajuus Landstyrelsenissä.
Strateginen ajattelu
Edellinen puoluehallitus aloitti strategiatyön, jota nyt jatketaan. Elokuussa järjestettävässä seminaarissa strategiaa pohtivat puoluehallituksen jäsenet ja puoluetoimiston työntekijät.
Leppänen mukaan tarvitaan kolme erilaista strategiaa. Yksi niistä liittyy organisaation jalkautumiseen ja strategiseen ajattelutapaan ylipäänsä. Tämä strategiatyö on puoluesihteerin mielestä hyvin tärkeä jo siksi, että vähät resurssit käytettäisiin parhaalla mahdollisella tavalla.
– Viestintästrategiatyössä on ratkaistava kysymys, miten yhdistämme poliittisen työn ja organisaatiotyön ja mitkä ovat ne kohderyhmät, jotka meidän pitäisi tavoittaa.
Kolmas, poliittinen strategia antaa valmistuttuaan vastauksia siihen, miten kulloisiinkin poliittisiin tilanteisiin tulee varautua.
– On tärkeää, ettei aika mene muiden tekemisiin reagoimiseen, vaan meillä on jo ennalta suunnitelmat, miten toimitaan.
Tämä tarkoittaa Leppäsen mukaan sellaisia suunnitelmia, että jos oltaisiin vaikkapa viime vaalien tilanteessa, jossa puolue jäi yksin elvytyskannan kanssa, silloin tiedettäisiin, miten toimia. Näiden kolmen strategian yhteensovittaminen on tärkeää.
– Kaiken pitää toimia yhteen, Leppänen sanoo ja jatkaa että strategiatyössä puolueen järjestämällä koulutuksella on tärkeä rooli.
Lopuksi Leppänen kuitenkin toteaa, että ehkä strategisen ajattelutavan levittäytyminen kaikkialle organisaatioon on sittenkin jopa tärkeämpää kuin itse ajattelun sisältö.
Järjestötoiminta uusille raiteille
Järjestötoiminta, myös poliittinen, kärsii nykyisin aktiivisten ihmisten kadosta. Joonas Leppäsellä on mietittynä jo keinot, miten poliittisessa toiminnassa tätä ongelmaa voidaan lähestyä.
– Ihmisethän lähtevät politiikkaan usein jonkun yhden asian vuoksi. Vasemmistoliiton organisaatio voi vastata tähän muuttumalla enemmän kampanjalähtöiseksi, Leppänen sanoo.
Kun paikallisten teemojen ympärille luodaan kampanjoita, ihmiset pääsevät vaikuttamaan juuri niihin asioihin, jotka ovat heille tärkeitä eikä heidän tarvitse hyväksyä kokonaisvaltaista ideologista ajatusta.
Samalla näin voidaan Leppäsen mukaan nostaa paremmin esiin, kampanjoiden kärjiksi, paikallisia nimiä, mikä puolestaan laajentaa puolueen näkyvyyttä, tuo puheenjohtajan rinnalla paljon muitakin kasvoja.
Leppänen uskoo, että kampanjalähtöisyys helpottaa myös rahoituksen saamista. Joukkorahoituksella ihmiset voivat lähteä tukemaan kannattamaansa kampanjaa. Resursseja tarvitaan siihenkin, että puolue käännetään kampanjakoneistoksi.
– Jäsenistöllä on voimakas halu osallistua. On tärkeää palvella jäsenistöä ja muitakin symppareita muun muassa näin, Leppänen sanoo.
Kaiken kaikkiaan Leppänen pitää tärkeämpänä saada heräteltyä osastoissa poliittista keskustelua kuin osastojen byrokraattista pyörittämistä.
– Vain se on olennaista, miten luodaan poliittista toimintaa. Jos osastot haluavat, ne voivat pitää kokouksiaan epämuodollisemmin, Joonas Leppänen sanoo.
Joonas Leppänen
35-vuotias helsinkiläinen, kahden
pienen lapsen isä.
Valtiotieteiden tohtori.
Työskennellyt Helsingin yliopistossa tutkijana ja myös hallinnon puolella koordinaattorina.
Omat tavoitteeni liittyvät puolueen toimintatapojen muuttamiseen niin, että jäsenistö saadaan enemmän mukaan.”
Liittyi vasemmistoliittoon vuonna 2007: ”Jos haluaa jotain saada aikaiseksi, on pantava itsensä peliin.”