Riippumattomuus ja kurinalaisuus ovat valtiovarainministeriön talousennusteiden kaksi johtavaa periaatetta. Riippumattomuus on lakisääteinen velvoite ja kurinalaisuus liittyy ammattietiikkaan.
– Riippumattomuus tulee EU-säännöistä, selvittää talousennusteista vastaavan kansantalousosaston päällikkö, ylijohtaja Markus Sovala.
Riippumattomuuden vaatimukseen päädyttiin, kun EU:n ongelmamaissa oli sorruttu sormeilemaan ennusteita. Talouden tilasta oli haluttu silotella todellisuutta parempi kuva. Kreikassa talouslukuja suorastaan väärennettiin.
Nyt EU-säännökset määräävät, että talousennusteiden laatiminen on eriytettävä puhtaasti asiantuntijoiden tehtäväksi. Suomessa asia on järjestetty niin, että ennusteet laatii valtiovarainministeriön kansantalousosasto. Niihin eivät muut saa puuttua.
– Talousennusteisiin eivät voi puuttua ministeri eikä ministeriön kansliapäällikkö, Sovala vakuuttaa.
Valtiovarainministeriö laatii talousennusteita, talouskatsauksia, neljästi vuodessa. Kaksiosaisessa ennusteessa reaalitalouteen kuuluvat mm. bruttokansantuote, vienti ja työllisyys. Toisen osan muodostaa julkinen talous.
– Ne kietoutuvat toisiinsa. Julkisen talouden ennuste perustuu reaalitalouteen. Toisaalta julkinen talous on niin suuri, että se vaikuttaa reaalitalouteen.
Perustana faktat
Kurinalaisuuden vaatimus liittyy siihen, että ennusteet pitää perustaa tunnettuihin faktoihin.
– Talouden ennustamisessa ei voi olla kysymys subjektiivisesta mielipiteestä tai arviosta. Jotta hommassa olisi jokin roti, ennusteen tulee perustua johonkin faktaan. Näin varmaan ajattelevat kaikki ennusteiden laatijat.
Sovala muistuttaa, että maailma voi mennä erilaiseksi kuin faktat ovat ennustehetkellä viitanneet. Ennuste ei ole matemaattinen yhtälö.
– Kurinalaisuus ei myöskään tarkoita, että ennusteen voisi palauttaa yksittäisiin faktoihin.
Faktoja on niin paljon, että ennusteen pitää tasapainoilla kurinalaisesti todettujen tosiseikkojen välillä.
– Ennuste sisältää paljon näkemystä. Näkemys täytyy kuitenkin perustaa faktaan.
Paras tieto valtiontaloudesta
Valtiovarainministeriön ennusteiden laatimisessa on kiinni 15 asiantuntijavirkamiestä, mikä on Suomen oloissa paljon. Ennusteeseen saadaan paras mahdollinen tieto julkisesta taloudesta.
– Tuloennusteissa voimme käyttää vero-osaston eri verolajeja tuntevien ihmisten asiantuntemusta. Julkisten menojen osalta meillä on käytettävissä budjettiosaston sektoriasiantuntijoiden asiantuntemus.
Kansainvälisen talouskehityksen ennustamisessa VM nojaa kansainvälisten järjestöjen tietoihin ja näkemyksiin. Niitä esittävät OECD, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja EU-komissio.
Ennusteiden konsensushakuisuus
Kiinnostavampaa, kuin eri ennustelaitosten väliset erot, on niiden yhdensuuntaisuus. Konsensushakuisuus liittyy Sovalan mukaan paljolti kurinalaisuuden vaatimukseen. Kaikki pyrkivät perustamaan ennusteensa konkreettisiin tilastohavaintoihin ja faktoihin. Ne ovat suurin piirtein samat kaikille.
– Tässä on tietenkin riski, että mennään kollektiivisesti harhaan.
Näin tapahtuu erityisesti, kun taloudessa tapahtuu käänne tai sitä odotetaan tapahtuvaksi. Neljän viime vuoden aikana ennusteita laativat laitokset ovat odottaneet Suomen talouden käännettä parempaan.
Oltiin näkevinään valon kajoa tunnelin päässä, mutta kerta toisensa jälkeen se osoittautui harhanäyksi.
– Siinä kävi niin, että joidenkin kovien faktojen perusteella uskottiin käänteeseen. Vaikka kilpailukykyongelma tiedettiin, Suomen markkinaosuuksien putoaminen on ollut ajateltua suurempaa ja kestänyt pidempään.
Varaudu pahimpaan
Jos ennusteet ovat epävarmoja, niin kuinka varmoja tai epävarmoja ovat ennusteiden pohjalta tehtävät politiikkasuositukset.
Sovalan neuvo on, että kannattaa tehdä sellaista talouspolitiikkaa, joka on järkevää riippumatta meneekö ennuste kohdalleen vai ei.
– Ennusteissa ei ole varovaisuusperiaatetta. Ne pyritään aina saamaan osumaan kohdalleen. Sen sijaan päätöksenteossa suosittaisin varovaisuusperiaatetta.
– Varaudu siihen, että kehitys on heikompaa kuin on ennustettu. Jos se on parempaa, se ei ole mikään ongelma.