Lehtikuva/Geoff Caddick

David Cameronista voi tulla mies, jonka opportunismi hajottaa vuonna 1951 aloitetun liiton lisäksi 1707 solmitun yhdistymisen.

Britannian EU-kansanäänestys osoitti, että työn halpuuttaminen, eriarvoisuuden kasvattaminen ja kaikkinainen epävarmuus iskevät lopulta takaisin. Muualla Euroopassa tämä on jo nähty äärioikeiston vaalivoittoina.

Oikeistopopulistien kutsun kuulivat myös miljoonat britit, jotka äänestivät itse asiassa aivan muista asioista kuin maansa EU-suhteesta – he vastustivat todellisuudessa maan oman oikeistopolitiikan seurauksia.

Financial Timesin kolumnisti Wolfgang Münchau varoitti huhtikuussa globalisaation häviäjien kostosta. Silloin kyseessä oli äärioikeiston presidenttiehdokkaan voitto Itävallan presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella.

Münchau kirjoitti, että olemme lähellä pistettä, jossa globalisaatio ja eurojäsenyys eivät murra vain yksittäisiä yhteiskunnallisia ryhmiä, vaan kokonaisia kansakuntia. Jos poliitikot eivät reagoi nyt, niin äänestäjät tekevät sen varmasti.

Sen he tekivät nyt Britanniassa ja tekevät todennäköisesti seuraavaksi muun muassa Ranskassa.

ILMOITUS

Globalisaation hyödyt jakautuvat äärimmäisen epätasaisesti. Finanssikapitalismi on velkaannuttanut valtiot. Molemmat ovat synnyttäneet työttömien armeijoita eri puolille Eurooppaa. Laskua maksatetaan talouskurin muodossa kaikkien näiden pelien häviäjille ja syntipukeiksi leimataan maahanmuuttajat.

EU ja sen johtavat valtiot ovat itsensä pahimmat viholliset.

Brittien surkea herraonni jatkuu

Tämä aika ei totisesti ole suurten valtiomiesten aikaa. Jos ei Suomen viime vuosien herraonnessa ole kehumista, niin Britanniassa se on suorastaan karmea.

Pääministeri Tony Blair menetti maineensa ryhtyessään George W. Bushin puudeliksi, mutta hänen epäonnistumisensa jää pääministeri David Cameronin varjoon. Cameron ei saanut mitään äkillistä demokratiaherätystä luvatessaan EU-kansanäänestyksen ennen vuoden 2015 vaaleja. Hän vain halusi voittaa vaalit hinnalla millä hyvänsä ja kansanäänestys oli täky EU-vastaisen Ukip-puolueen kasvavaa suosiota ja oman puolueen rivien hajoamista vastaan.

Cameronin opportunistinen uhkapeli hajottaa Euroopan unionin nykymuodossaan. Euroopan hiili- ja teräsyhteisö perustettiin 1951. Sen jälkeen Euroopan unioniksi muuttunut yhteisö on vain laajentunut ja syventynyt. Nyt tulee ensimmäinen lähtijä, mutta ei välttämättä viimeinen. Brexit toimii esimerkkinä ainakin Hollannin ja Ranskan äärioikeistolle.

Historiallisesti ajatellen runsaan 60 vuoden ikäisen yhteenliittymän hajoaminen on pientä sen rinnalla, mitä tapahtuu saarivaltakunnassa. Skotlanti ja Pohjois-Irlanti äänestivät EU:ssa pysymisen puolesta ja molemmissa viritellään jo eroa Iso-Britanniasta.

Skotlannissa on hankkeilla uusi kansanäänestys itsenäisyydestä. Itsenäistyminen purkaisi liiton, joka syntyi vuonna 1707 Englannin ja Skotlannin kuningaskuntien yhdistymisessä. Sopimus synnytti Ison-Britannian kuningaskunnan.

Erostaan ilmoittaneesta David Cameronista voi tulla mies, joka kutisti Iso-Britannian vain Britanniaksi.

Sitä odotellessa jäljelle jäävien EU-maiden johtajat käsittelevät uutta tilannetta huippukokouksessaan tiistaina.