Venäjän asevoimin tekemä kansainvälisen oikeuden vastainen Krimin valloitus ja sodan lietsominen Itä-Ukrainassa ovat täysin tuomittavia. On surullista ja traagista, että Venäjällä geopoliittinen ajattelu ja suurvalta-aseman haikailu ovat sumentaneet järjen vaikean taloustilanteen realismilta. Kärsijöitä ovat tavalliset kansalaiset niin Venäjällä kuin muualla Euroopassa. Suurimpana voittajana on aseteollisuus, joka saa uusia tilauksia ympäri Eurooppaa.

Euroopan unionin asettamat pakotteet ovat olleet ymmärrettävä seuraus Venäjän toimista. On parempi mittelöidä euroilla kuin aseilla. Pakotepolitiikalla ei kuitenkaan saada kriisiin ratkaisua. Venäjän ja EU:n välien normalisointi etenee vain Minskin sopimusta noudattamalla, ja kun Ukrainaan saadaan kestävä rauha. Silloin pakotteista voidaan päästä eroon.

Ukrainan kriisin myötä sota on tullut Eurooppaan. Ei kuitenkaan tule luoda mielikuvaa siitä, että sodanuhka olisi ajankohtainen ja merkittävä myös Suomessa. Näin ei ole. Muut uhat ja muu vaikuttaminen ovat paljon todennäköisempiä.

Jännittynyt turvallisuustilanne on valitettavasti heijastunut myös Itämeren alueelle. On erikoista, että Suomen hallitus näyttäisi pitävän tätä miltei hyvänä asiana. Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa sanotaan, että ”Naton läsnäolo ja toiminta vakauttavat alueen turvallisuustilannetta.” Eikö jännitteitä vähentäisi ja aluetta vakauttaisi pikemminkin se, että Itämeren alueella olisi nykyistä vähemmän eikä enemmän aseita?

Sotilasliitto Nato edustaa Euroopassa samaa voimapolitiikkaa, jota Venäjän nykyjohto haluaa harjoittaa. Naton toiminta ja läsnäolo eivät vakauta Suomen ja lähialueen turvallisuustilannetta. Suomelle luontevinta on jatkossakin pysyä Naton ulkopuolella. On ymmärrettävä, että sotilasliiton luonteeseen kuuluu vastavuoroisuus: Naton jäsenenä olisi vaikea kieltäytyä tuenpyynnöistä sotaretkiin. Nähtäväksi jää, millainen on Naton rooli Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa presidentinvaalien jälkeen.

Aseellisesti ei vastata nykyajan suurimpiin turvallisuushaasteisiin. Niitä ovat ilmastonmuutos, globaali köyhyys ja osattomuus, tietoverkkojen haavoittuvuus, sekä ääriliikkeiden väkivalta ja rasismi. Kaikilla näillä on turvallisuusvaikutuksia, joita ei voi torjua asein. Suomen on aidosti tuettava maailmassa niitä toimijoita, jotka kykenevät pehmeän voiman avulla vähentämään asevaraisen turvallisuuden merkitystä. Näitä ovat etenkin maailmanjärjestö YK alajärjestöineen, yhteistyöjärjestö ETYJ sekä talousyhteistyötä tarjoava EU.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa Ruotsi on Suomelle luonteva kumppani, eikä yhteistyön syventämiselle Ruotsin kanssa ole esteitä. Pohjoismainen yhteistyö nauttii myös kansalaisten laajaa tukea, toisin kuin Nato-jäsenyys.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja.