Uutta yhteistyötä
Kenian noin 60 miljoonasta metsähehtaarista on jäljellä enää noin kaksi miljoonaa. Metsäksi määritellään alue, josta kolmannes on puunlatvusten peitossa.
Metsien häviäminen on vähentänyt sateita ja pohjavesivaroja huolestuttavasti ja vaikeuttanut puuenergiaa käyttävien pienviljelijöiden toimeentuloa erityisesti kuivilla ja puolikuivilla alueilla. Yli neljä viidesosaa Keniasta on kuivaa tai puolikuivaa aluetta.
Kansantuotteesta metsätalouden osuus on 3,6 prosenttia.
Puolisotilaalliset joukot partioivat metsissä puiden ja eläinten salakaatamisen estämiseksi.
Keniasta tuli Suomen kehitysyhteistyökumppani jo 1970-luvulla, ja metsäsektoria on tuettu siitä lähtien monin tavoin. 1990-luvun lopussa apu päättyi itsevaltaisen presidentti Moin aikana. Uusi yhteistyö käynnistyi vuonna 2004 ja suuri MMMB-metsähanke aloitetiin vuonna 2009. Se päättyy tänä kesänä.
Suomi on Kenian metsäsektorin päätukija, ”lead-donor”. Uuden Suomen ja Kenian välisen metsäyhteistyön suunnittelu on jo aloitettu.
Kenian metsät alkoivat huveta brittien siirtomaavallan aikana 1900-luvun alkupuolelta lähtien, ja tahti kiihtyi vuosisadan loppua kohti. Itsenäistyneessä Keniassa tavaksi tuli antaa presidenttien tukijoille palkkioksi metsiä. Laittomat hakkuut olivat arkea. Itsevaltainen presidentti Daniel arap Moi määräsi hakkuukiellon, mutta se vain kiihdytti luvatonta toimintaa ja vääristi loputkin puumarkkinat. Ministeriön yhteydessä ollut metsäosasto oli maan ehkä korruptoitunein laitos.
Käänne tapahtui vuonna 2005 säädetyn uuden metsälain myötä. Laki mahdollisti paikallisyhteisöjen osallistumisen metsien hoitamiseen ja hyötymisen siitä. Se myös loi edellytykset uuden metsähallituksen (Kenya Forest Service, KFS 2007) perustamiselle. Suomen tuki oli prosessissa olennainen tekijä.
Vuonna 2010 Kenia sai kovien kamppailujen jälkeen uuden hyvän perustuslain, jossa vahvistetaan kansalaisten perusoikeudet ja hajautetun metsien hallinta- ja hoitomallin käyttöönottaminen. Muutos entiseen on suuri, ainakin periaatteessa.
Metsähallituksessa
puolet pyssymiehiä
Miti Mingi, Maisha Bora – Paljon puita, hyvä elämä eli MMMB on Suomen metsäohjelman nimi. Esa Haapasalo, teknisen asiantuntijatiimin vetäjä, on ollut mukana sen toteutuksessa alusta alkaen, eri tehtävissä.
Hän kiittää kenialaisten omaa sitoutumista hankkeeseen – rahallisestikin jopa yli sovitun osuuden – sekä budjetissa pysymistä. Metsäohjelman hintalappu on 22 miljoonaa euroa, mistä Suomi maksaa 18 miljoonaa ja Kenia neljä miljoonaa.
Haapasalo on iloinen siitä, että Kenian metsäoppilaitosten ja Suomessa Hämeen ammattikorkeakoulun ja Itä-Suomen yliopiston välillä on ollut koulutusyhteistyötä. Myös LUKEn (ent. Metsäntutkimuslaitos) tietotaidolle on ollut kysyntää Keniassa.
– Kenian metsähallituksen 5 000 hengen henkilökuntaan on saatu rekrytoitua paljon päteviä uuden sukupolven ammattilaisia, hän sanoo.
Samaan hengenvetoon hän huokaisee: metsähallituksen henkilökunnasta puolet on aseistettuja metsänvartijoita, rangereita. Kenian metsissä ei saa enää liikkua vapaasti.
– KFS:n suurin yksikkö on lainvalvontayksikkö. Puolisotilaalliset joukot partioivat metsissä puiden ja eläinten salakaatamisen estämiseksi. Ne myös valvovat, että kaikki luvat toimitetaan hakijoille asianmukaisesti – eikä esimerkiksi eri tavoin kiristämällä.
Haapasalon mukaan Suomen ulkoministeriössä on hankkeen alusta lähtien kiinnitetty paljon huomiota myös valvonnan pehmeämpään puoleen eli gender-,
ihmisoikeus- ja hyvän hallinnon käytäntöjen luomiseen. On pidetty koulutuksia ja laadittu oppaita.
– Koulutusta olisi pitänyt olla vielä enemmän, hän sanoo.
Laillisuutta ja läpinäkyvyyttä kasvatetaan myös sähköisten järjestelmien avulla. Uuden tietokannan ansiosta metsätieto on kaikkien saatavilla ja tili- sekä muut tapahtumat ajantasaisesti seurattavissa. Ennen metsätieto pölyttyi mappivuoriin eikä Nairobista ollut yhteyksiä metsäasemille. Valvonnan tilalla oli mielivalta.
Yhteisöt yrittäjinä
ja metsänhoitajina
Keskeistä MMMB-ohjelmassa on uuden yhteisöpohjaisen metsänhoidon tukeminen.
– Yhteisöjen kanssa voidaan sopia, että ne hoitavat tietyllä alueella karsinta-, harvennus-, istutus- ja taimikonhoitotyöt, palkkaa vastaan, Haapasalo kertoo.
Samalla on kokeiltu ja tuettu yhteisöllisten yritysten muodostamista. Yhteisöpohjaiset yritykset voivat kestävyydestä huolehtien tuottaa hunajaa, puuhiiltä, aloe veraa tai muita metsätuotteita. Hyvällä menestyksellä on myös kokeiltu esimerkiksi croton-puiden kasvattamista; puun siementen sisältämä öljy on maaliteollisuuden raaka-ainetta.
– Tavoitteena on vähentää köyhyyttä ja ehkäistä maaltamuuttoa kuivilta alueilta ja myös sitouttaa kyläläisiä suojelemaan ja hoitamaan metsiä, Haapasalo sanoo.
Tukeen kuuluu kouluttamista, lainoittamista ja yhteisöyritysten markkinoille pääsyn auttamista. Esimerkiksi Nyerissä – joka tosin ei ole kuivaa aluetta – on tuettu 14 kyläyhdistystä, joiden vaikutuspiirissä on yli 20 000 ihmistä.
Kuivilla alueilla eli 80 prosentilla Kenian pinta-alasta suurin osa maasta on pensaikkoa tai laidunmaata, puustoa on harvassa. Kuitenkin niillä elää 20 prosenttia maan yli 45-miljoonaisesta väestöstä, kuivuuden, luonnonvarojen vähenemisen ja ilmastonmuutoksen paineissa kamppaillen.
Vuoden 2010 perustuslaissa Kenia on jaettu 47 maakuntaan (county). Hajautetun, yhteisöpohjaisen metsänhoidon ja uusyritystoiminnan edistämisen ja toteuttamisen on määrä ajan mittaan siirtyä maakuntien vastuulle.
– Olemme kouluttaneet niitä tässä, Haapasalo toteaa.
Yksityistilojen metsissä
suurin potentiaali
Nykyään Kenia tuo suurimman osan käyttämästään puusta naapurimaistaan (Kongo, Uganda, Malawi, Tansania). Mutta ne ovat alkaneet rajoittaa (paljolti laittomia) hakkuitaan samalla kun puun tarve paisuu Keniassa.
Jotta puutavaraa saataisiin omasta takaa, Kenian metsähallituksen pääjohtaja Emilio Mugon mukaan nyt on aika keskittyä yksityissektorin vahvistamiseen. Yksityistiloilla on näet suurimmat kasvavien istutusmetsien varannot. Vähät jäljellä olevat luonnonmetsät on kokonaan suojeltu ja kuivilla alueilla puustoa on niukasti. Valtion plantaasien – pääasiassa eksoottisten monokulttuuriviljelmien – määrä on vaatimaton.
Tähän saakka metsätalous on ollut Keniassa erittäin tehotonta. Haapasalo kertoo, että puuta on myyty pystykauppana, edes erittelemättä kuitu- tai tukkipuuta. Kaikki vain pois, samaan hintaan. Korjuumenetelmissä, hinnoittelussa ja jalostuskapasiteetin luomisessa on aloitettava melkein nollasta.
Tavoitteena kymmenesosa Keniasta
Tällä hetkellä metsän – tai puuston – lasketaan kattavan 6,9 prosenttia Kenian pinta-alasta. Perustuslakiin on kirjattu 10 prosentin metsänpeitetavoite vuoteen 2030 mennessä. Pääjohtaja Mugo uskoo, että jos yksityiset viljelijät motivoituvat istuttamaan puita kaupallisiin tarkoituksiin, peittävyystavoite kenties saavutetaan.
Uutta yhteistyötä
Kenian noin 60 miljoonasta metsähehtaarista on jäljellä enää noin kaksi miljoonaa. Metsäksi määritellään alue, josta kolmannes on puunlatvusten peitossa.
Metsien häviäminen on vähentänyt sateita ja pohjavesivaroja huolestuttavasti ja vaikeuttanut puuenergiaa käyttävien pienviljelijöiden toimeentuloa erityisesti kuivilla ja puolikuivilla alueilla. Yli neljä viidesosaa Keniasta on kuivaa tai puolikuivaa aluetta.
Kansantuotteesta metsätalouden osuus on 3,6 prosenttia.
Puolisotilaalliset joukot partioivat metsissä puiden ja eläinten salakaatamisen estämiseksi.
Keniasta tuli Suomen kehitysyhteistyökumppani jo 1970-luvulla, ja metsäsektoria on tuettu siitä lähtien monin tavoin. 1990-luvun lopussa apu päättyi itsevaltaisen presidentti Moin aikana. Uusi yhteistyö käynnistyi vuonna 2004 ja suuri MMMB-metsähanke aloitetiin vuonna 2009. Se päättyy tänä kesänä.
Suomi on Kenian metsäsektorin päätukija, ”lead-donor”. Uuden Suomen ja Kenian välisen metsäyhteistyön suunnittelu on jo aloitettu.