Työehtosopimusjärjestelmän yleissitovuuden vahvistaminen on Suorannan mielestä kyllä perusteltua, mutta nyt pitäisi ennen muuta keksiä keino, jolla estetään koko työehtosopimusjärjestelmän romuttaminen.
– On myös tajuttava, että työ- ja palvelusuhteiden muutoksia tapahtuu sopimusjärjestelmän ja suojaavien instituutioiden ulottumattomissa.
Teknologinen murros, robotisaatio, jakamistalous, franchising- ja provisiotyö, uberisaatio ja muu työsuhteen ulkopuolella työllistyminen – nämä kaikki loistavat ohjelmassa poissaolollaan. Suoranta toteaa, että juuri näiden muutosten myötä työ ja sen tekijät irtautuvat palkkatyösuhteesta.
– Kaipaan tavoiteohjelmalta sen miettimistä, miten prekaareissa asemissa olevien ihmisten elämisen ehtoja voitaisiin parantaa.
Suoranta muistuttaa, että prekarisaatiossa ei ole kyse työelämänkaaren jostakin väliaikaisesta vaiheesta, joka koskisi esimerkiksi nuoria tai maahanmuuttajia heidän polullaan kohti ”oikeaa” työelämää.
– Prekaarit työn muodot ovat vakiintuneita. Ja niistä seuraa – nykyisiin vakituisiin ja kokoaikaisiin työsuhteisiin verrattuna – työn halventumista, vajaita oikeuksia ja ulossulkemista.
Myös silpputyölisä tavoitteeksi
Minimipalkkatavoite on Suorannan mukaan hyvä.
– Mutta se ei paranna palkkatyösuhteen ulkopuolella työllistymisen hintaa. Itsensä työllistäjien työn hintaa kohentaisi oikeus neuvotella yhdessä työnteon vähimmäisehdoista.
Suoranta lisää, että minimipalkka ei myöskään poista vähäisten osa-aikatyötuntien tai määräaikaisen työn toistuvan loppumisen ongelmia.
Tavoitteeksi tulisi Suorannan mukaan asettaa myös määrä- tai osa-aikaisesti teetetyn työn korkeampi hinta, niin kutsuttu silpputyölisä. Silpputyölisä olisi vastaava olosuhdekorvaus kun ylityö- tai sunnuntailisä.
Parhaimmillaan työtä järjestettäisiin korkeamman hinnan takia vakituisiin ja kokoaikaisiin muotoihin. Tällä olisi sukupuolten ansioeroja kaventava vaikutus, Suoranta sanoo.
Täydet oikeudet kaikille
Vasemmiston on hänen mielestään pyrittävä siihen, että sosiaaliset ja työoikeudet ovat kaikille samat. Vasemmiston ei pidä pelätä ansiosidonnaisten ja työsuhdeperusteisten oikeuksien ja sosiaaliturvan kritiikkiä.
– Esimerkiksi työn tekemisen muodosta riippumattoman yhdenvertainen (työ)terveyshuolto ja työttömyysturva olisi oltava tavoitteena.
”Ehdotukset lisäisivät työttömyyttä”
Työstä inhimillistä -ohjelmaosiolla on selvästikin hyvä tavoite eli työehtojen parantaminen. Se perustuu kuitenkin työmarkkinoiden puutteelliseen ymmärtämiseen, sanoo Juhana Vartiainen.
Ehdotusten toteutuminen merkitsisikin hänen mukaansa työllisyyden vähenemistä ja työttömyyden lisääntymistä.
Ohjelmassa näkyy hänen mukaansa kolme perustavanlaatuista ajatusvirhettä.
Ensinnäkin siinä ajatellaan, että työn määrä on vakio.
– Jos näin olisi, työajan lyhentäminen voisi vähentää työttömyyttä. Työn määrä ei kuitenkaan ole vakio, minkä näkee jo siitä, että työllisyyskasvu seuraa ajassa lähes täydellisesti työvoiman määrän kasvua.
Toisekseen ohjelma pohjaa ajatukseen, että työehtoja voidaan poliittisin päätöksin parantaa ilman että työllisyys kärsii.
– Palkka perustuu kuitenkin markkinataloudessa aina siihen, että työntekijä tuottaa työnantajalle tietyn arvoisen arvonlisän. Jos palkka nostetaan tämän tason yläpuolelle, työnantajan ei enää kannata pitää työntekijää palveluksessaan. Palkkojen nostaminen tuottavuutta nopeammin lisää siis työttömyyttä.
Kolmanneksi ohjelma unohtaa, että työsuhteessa on kaksi osapuolta ja työsuhteen on oltava kannattava molemmille.
– Parempien työehtojen ajaminen poliittisilla päätöksillä tekee jossain vaiheessa työsuhteesta ei-kannattavan työnantajalle. Yhtä outoa olisi säätää, että jokaiselle miehelle (naiselle) on oltava tarjolla hyvin koulutettu puoliso. Silloin moni vähemmän koulutettu nainen tai mies jäisi todennäköisesti ilman puolisoa.
Työajan lyhentäminen ei vaikuta työttömyyteen
Työajan lyhentäminen vähentää siis yhteenlaskettuja työtunteja ja työsuhteiden määrää mutta se ei Vartiaisen mukaan vaikuta työttömyyteen.
– Näin kävi Ranskassakin. Niinpä työajan lyhentäminen johtaa pienempään työpanokseen ja sitä kautta kriisiin hyvinvointimenojen rahoituksessa eli lisäleikkauksiin.
Ammattiliittojen kanneoikeus saa Vartiaisen mukaan yritykset suhtautumaan rekrytointeihin entistäkin penseämmin eli työsuhteiden määrä vähenisi. Yleissitovuus on hänen mielestään Suomessa jo ainutlaatuisen vahva ja koskee koko työehtosopimusta, myös palkankorotuksia.
– On todennäköistä, että kun vuonna 2018 ryhdytään vaatimaan ja saamaan yleisiä palkankorotuksia, yritysten lisärekrytointihalu lopahtaa ja työttömyys jää seitsemän prosentin tasolle, hän veikkaa.
Vähimmäispalkka tarpeeton
Vähimmäistyöehdoista on Vartiaisen mukaan syytä pitää huolta, mutta vähimmäispalkka on tarpeeton Pohjoismaissa, joissa on lähdetty siitä että työehtosopimusten vähimmäistaso lukee työehtosopimuksen alhaisimmissa palkoissa.
Paikallisen sopimisen tarkoitus ei Juhana Vartiaisen mukaan ole romuttaa perusturvallisuutta. Hänestä olisi järkevää sallia täydellinen paikallinen sopiminen työehdoista, kuitenkin vähimmäispalkkojen – jotka ilmenevät joko työehtosopimuksista tai laeista – yläpuolella.
– Muissa pohjoismaissa sovitaan meitä verrattomasti laajemmin paikallisesti ja näissä maissa palkat nousevat koska tuottavuus nousee, hän toteaa.