Vasemmistoliiton jäsenäänestyksen tulos puolueen uudesta puheenjohtajasta ei ollut yllätys. Jäsenäänestyksen ylivoimainen tulos yli 3 900 äänellä osoittaa kansanedustaja Li Anderssonin saaneen tukea laajasti puolueen jäseniltä. Tätä ennakoitiin laajasti jo ennen lopullista tulosta.
Odotukset häntä kohtaan ovat kovat. Alkuvaiheessa puheenjohtajasta odotetaan ihmeiden tekijää. Tämä ei ole poikkeuksellista vasemmistoliitossa, kuten ei muissakaan puolueissa.
Helpointa on mitata puheenjohtajan vahvuutta puolueen kannatusluvuilla, ja suurimmat paineet kohdistuvat puolueen kannatuksen nousuun. Tosiasiassa puheenjohtaja ei pysty yksin nostamaan kannatusta. Se on monen tekijän summa.
Puheenjohtajakampanja ei nostanut puolueessa linjaeroja esiin.
Historia osoittaa, että loistava henkilökohtainen kannatus ei kanavoidu puolueelle, vaikka tällaisia odotuksia onkin. Jo heti äänestystuloksen julkistamistilaisuudessa Anderssonilta kysyttiin kannatuksen kasvusta viitaten hänen omaan menestykseensä vaaleissa.
Vasemmistoliiton puheenjohtajat aina puolueen ensimmäisestä puheenjohtajasta Claes Anderssonista, Suvi-Anne Siimeksestä ja Paavo Arhinmäestä lähtien ovat olleet suosittuja poliitikkoja, Andersson ja Siimes jopa yli puoluerajojen.
Heidänkään henkilökohtainen kannatuksensa ei kanavoitunut suoraan puolueelle.
Jäsenäänestyksen ylivoimainen tulos osoittaa Anderssonin saaneen tukea laajasti puolueen jäseniltä. Tämä rikkoo käsitystä hänestä yksinomaan nuorten, kaupunkilaisten ja hyvin koulutettujen yksinomaisena suosikkina.
Hänellä on hyvät edellytykset johtaa puolue tavoittelemaan nykyistä ”laajempaa yleisöä”, kuten hän linjasi jäsenäänestyksen tuloksen julkistamistilaisuudessa. Vasemmistoliitolla on laaja potentiaalinen kannattajajoukko etenkin nuorimpien ja nuorten keski-ikäisten keskuudessa.
Puolueen pitää tavoittaa nämä ihmiset, ja tämän strategian luomisessa puheenjohtajat on keskeisessä roolissa. Toteuttamaan tarvitaan koko puolue. Puolueessa on kovat paineet muuttaa toimintatapoja. Puolueen jäsendemokratiaa ja suoraa vaikuttamista halutaan vahvistaa.
Kannatuksen kasvutavoitetta tukee loistavasti nykyisen hallituksen politiikka. Vasemmistoliiton kannatus on noussut jonkin verran eduskuntavaalien jälkeen. Moni jäsen ja kannattaja kaipaa kuitenkin vauhdikkaampaa nousua.
Helsingin ja Uudenmaan piirien järjestämässä puheenjohtajatentissä Andersson viestitti, että nopea nousu saattaa tuottaa myös nopean laskun. Hän uskoo vahvasti puolueen kannatuksen kasvuun, vaikka ei haluakaan ilmoittaa prosenttilukuja.
Puheenjohtajakampanja ei nostanut puolueessa esiin linjaeroja. Puheenjohtajakisassa kyse oli henkilövaalista, ja erot kilpistyivät erilaisiin painotuksiin joissain asioissa.
Anderssonin ja muiden puheenjohtajaehdokkaiden Aino-Kaisa Pekosen ja Jari Myllykosken kannoista tiedotustilaisuudessa voi päätellä, että painotuserotkin lähestyivät kampanjan kuluessa muun muassa suhtautumisessa ay-liikkeeseen ja työelämään.
Arhinmäen jälkeen Andersson saa johtaakseen varsin yhtenäisen puolueen. Keskeisin suhtautumisero lähiaikojen poliittisissa painotuksissa on ollut osallistumisesta Kataisen hallitukseen. Tästä puoluevaltuusto äänesti vuonna 2011, jolloin Andersson oli oppositioon jäämisen kannalta. Hän ei ole muuttanut tässä kantaansa.
Andersson on ilmoittanut selkeästi eri yhteyksissä, että hänellä ei ole mitään periaatteellista kantaa hallitukseen osallistumista vastaan. Hän on valmis hallitukseen, jos se vastaa vasemmistoliiton tavoitteita.
Anderssonin vahvaa talouspoliittista osaamista on kiitelty. Tämä helpottanee puolueen talouspoliittisten linjausten vahvistamista ja selkiyttämistä julkisuudessa.
Puoluekokouksen tehtävänä on valita muu puoluejohto: kolme varapuheenjohtajaa, puoluesihteeri, puoluevaltuusto sekä puoluehallitus. Anderssonin puheenjohtajuus vaikuttaa näihin valintoihin.
Vasemmistoliitto on valtakunnallinen puolue. Puoluekokousedustajat arvioivat muissa valinnoissa muun muassa alueellisuutta, sukupuolta, ikää sekä duunaritaustaa. Puoluesihteeriltä odotetaan vahvaa otetta puolueen toiminnan uudistamiseen ja vahvistamiseen sekä jalkautumista.
Vasemmistoliitolla on uudenlainen tilanne puoluekokouksessa. Puheenjohtaja on valittu jäsenäänestyksessä. Puoluekokousedustajat päättävät muista valinnoista ja puolueen tavoitteista vuosille 2016 – 2019.
Paljon puhuttaa myös puoluekokouskauden pituus: ollako nykyisen kolmen vai monen toivoman kahden vuoden kannalla. Kolme neljäsosaa edustajista voi päättää, että Anderssonin ensimmäinen kausi on kaksi eikä kolme vuotta.