Tommy Lindgren taitaa olla pohjimmiltaan bändijätkä. Don Johnson Big Bandista sekä Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana -kokoonpanosta tuttu räppäri on viimein tehnyt ensimmäisen sooloalbuminsa, mutta silläkin soittaa kokonainen yhtye.
Tommy Lindgren Metropolisin muodostavat Lindgrenin kanssa Teppo Mäkynen, Abdissa Assefa ja Jarmo Saari.
Kunnianhimoinen Sininen kaupunki jatkaa kotimaisen rap-musiikin rajojen kartoittamista. Levyn läpäisevässä sisäänpäin kääntyneisyydessään se muistuttaa Paperi T:n viime vuonna pankin räjäyttänyttä Malarian pelkoa. Sininen kaupunki ei kuitenkaan hurmaannukaan aivan yhtä paljon oman navan kaivelusta.
Levyn miellyttävä äänimaisema lainaa paljon indierockin ja 90-lukulaisen triphopin puolelta.
Tommy Lindgrenin riimeissä on syvä henkilökohtaisuuden tuntu, mutta ajatukset ja tunteet pysyvät enimmäkseen kuuntelijan ulottuvilla.
Poissa ovat myös uhmakas tunnustuksellisuus ja paisutettu tunteellisuus. Ahdistunut Sumuun sekä vihaa ja pelkoa tarkasteleva Kuiskaa ja huuda osoittavat, että uhkaavassa maailmassa on jo sellaisenaan riittävästi dramatiikkaa. Levyn päättävä nimikappale asettaa puolestaan asiat viisaasti perspektiiviin.
Levyn miellyttävä äänimaisema lainaa paljon indierockin ja 90-lukulaisen triphopin puolelta. Melodisuutta lisää Lindgrenin laulu, jota kuullaan poikkeuksellisen paljon. Tommy Lindgren Metropolisin musiikillisessa lähestymistavassa onkin paljon samaa kuin vaikkapa kanadalaisräppäri Buck 65:n kymmenen vuoden takaisissa unohdetuissa mestariteoksissa: Sininen kaupunki on tunnelmallinen rap-levy, joka ei kuulosta rap-levyltä.
Tommy Lindgren Metropolis: Sininen kaupunki. Rokka 2016.