Suomalaista jälkiteollista yhteiskuntaa on jo pidemmän aikaa vaivannut johtamisvaje, kyvykkäiden johtajien ja hyvän johtamisen puute yrityselämässä ja valtionhallinnossa. Uusi uljas muutosjohtajuus on osoittanut olevansa kyvytön tuottamaan yhteiskunnallista hyvinvointia tai taloudellista menestystä laajasti.

Yritysten ja yhteiskunnan johtamista vaivaa yhteinen ongelma: tulevaisuudenkuvan ja kestävien ihanteiden puute. Kun ei ole mitään, mitä tavoitella taloudellisen voiton lisäksi, on vaikea saavuttaa mitään pysyvää.

Yhteiskunnan vuosikymmeniä kestäneestä demokratisoitumisesta huolimatta yritysmaailma ja julkishallinnolliset organisaatiot ovat jämähtäneet vanhaan johtamistyyliin, jolla vielä 1990-luvulle asti ylpeiltiin Suomessa: Management by Perkele. Sen kustannukset ovat Työterveyslaitoksen mukaan 41 miljardia euroa vuodessa, joka ”tuottavuusloikaksi” muutettuna tarkoittaa 20 prosentin lisäystä työn tuottavuuteen. Se on melkoinen kestävyysvaje.

Vanhalle jermulle on vaikea opettaa uusia temppuja – varsinkin, jos hän on johtavassa asemassa.

Yritysmaailma ja julkishallinto ovat miehisinä valtarakennelmina lainanneet oppinsa pitkälti puolustusvoimien 1970-luvun linjaorganisaatiosta ja ”minä määrään, te vikisette” -johtamisesta. ”Tänne ei olla tultu viihtymään” on edelleen liian yleinen suomalainen johtoajatus.

Puolustusvoimat on viime vuosikymmeninä pitkälti luopunut pompottamisesta, simputtamisesta ja ”pojista miehiksi” -johtamisesta ja alkanut suhtautua ihmisiin enemmän ihmisinä. Yritysmaailma ja sen keski-ikäiset AUK:n ja RUK:n pätevöittämät sankarit eivät ole valitettavasti seuranneet vielä perässä. Vanhalle jermulle on vaikea opettaa uusia temppuja – varsinkin, jos hän on johtavassa asemassa.

Viime aikoina maamme johtavat (miehet) ovat toistelleet harhakäsitystä kärsimyksen ihmisen luontoa ja tuottavuutta jalostavasta vaikutuksesta rituaalimessun tavoin. Sen, että kaikki tutkimusaineisto todistaa toista, ei ole annettu menoa liiemmin häiritä. Tärkeintä on usko omaan kaikkivoipaisuuteen.

Minä määrään ja te vikisette. Vitsaa sulle, palkat mulle.