Jussi Joentausta

Pinja Laukkanen

25-vuotias Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja

Kotoisin Oulusta, asuu Helsingissä

Opiskelee kirjasto- ja tietopalvelualaa Oulun ammattikorkeakoulussa.

Pätkätöitä ja epämääräisiä työsuhteita. Niillä Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja Pinja Laukkanen arvelee elättävänsä itsensä, vaikka toiveissa on vakituinen työsuhde.

Tulevaisuus on epävarma.
– Odotettavissa on pätkätöitä ja sen vuoksi epävarma toimeentulo, Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja Pinja Laukkanen, 25, arvioi sukupolvensa puolesta. Hän opiskelee kirjasto- ja tietopalvelualaa Oulun ammattikorkeakoulussa.

– Työuransa aikana voi valmistautua vaihtamaan alaa ainakin kerran. Ymmärrän, että minäkään en voi olla varma siitä, että saisin koulutustani vastaavaa työtä tai edes valmistuisin alalta, jolla olen aloittanut, Laukkanen sanoo.

Vaikka korkea-asteen opinnot yhä näyttävät takaavan paremman toimeentulon kuin peruskoulupohja tai keskiasteen tutkinto, asia ei ole aivan näin yksinkertainen.

– Se on alakohtaista, Laukkanen arvelee.

ILMOITUS

– Moni harkitsee esimerkiksi lähi- ja sairaanhoitajaopintojen väliltä. Ammattikorkeakoulussa opiskelleet sairaanhoitajat tienaavat 300 euroa kuussa paremmin kuin toisella asteella opiskelleet lähihoitajat, mutta omalla alallani tilanne ei ole sama. Toiselta asteelta valmistuneet tienaavat vain satasen vähemmän kuukaudessa kuin korkeakoulusta valmistuneet.

Laukkanen huomauttaa, että ratkaisevampaa on se, että työnantajat suosivat korkeampaa koulutusta kuin mitä työtehtävät edellyttävät.

– Jos sinulla on toisen asteen tutkinto, et käytännössä saa työpaikkaa, kun tarjolla on korkeakoulutettu hakija. Korkeakoulutetulla taas ei ole varaa jättää työpaikkaa hakematta, kun töitä on vähän tarjolla. Työnantajilla on varaa valita, hän sanoo.

Pitkittyvät opinnot

Se turhauttaa, ettei voi toteuttaa sitä, mitä on opiskellut.

– Usein miettii, että mitä järkeä on opiskella, jos se ei varmista sitä, että tulevaisuudessa saa työpaikan ja vakituiset tulot, Laukkanen sanoo.

– Lisäksi se, että pitää nostaa opintolainaa, tuntuu sitä ikävämmältä, mitä vähemmän voi luottaa siihen, että pystyy maksamaan lainan takaisin.

Tästä voi seurata opintojen pitkittymistä.

– Opintojen loppuvaiheessa olevat opiskelijat pyrkivät pätkätöihin, jotta saavat jalan oven väliin työmarkkinoille. Toisaalta ne, jotka tietävät valmistuvansa työttömiksi, opiskelevat pitempään ja pyrkivät näin monipuolistamaan osaamistaan.

Laukkasen omatkin opinnot ovat pitkittyneet.

– Olen ollut järjestöissä töissä, ottanut tavallaan siten puoli askelta työelämään.

Palkatonta työtä hän tekee järjestöissä yli 40 tuntia viikossa. Lisäksi vuoden aikana hän on ollut palkkatöissä niin postin lajittelijana kuin koulukuvien pakkaajana.

Jatkuvaa muutosta

On kuitenkin mahdollista, että kirjastoalalta löytyy töitä.

– Kun aloitin opinnot, meille sanottiin, että ala muuttuu paljon ja nopeasti. Se johtuu pitkälti siitä, että maailma on digitalisoitunut, ja on epävarmaa, mihin suuntaan ala kehittyy.

Laukkanen luki nuorempana paljon kirjallisuutta. Häntä kiinnosti valitsemassaan alassa kirjallisuuden lisäksi se, että siinä pääsee työskentelemään ihmisten parissa.

– Nykyisin työ on entistä vähemmän sitä, että pitäisi tuntea kirjallisuutta syvällisesti. Asiakkaiden tarpeet ovat enemmän tiedonhaussa ja internetin käytössä, hän sanoo.

Ammattilaisen suurin haaste onkin pysyä digiajan hermolla.

– Varsinkin vanhempi ikäpolvi käyttää kirjastoja siihen, että saa apua sähköpostin ja viranomaisten verkkopalvelujen käyttöön, nuoret sen sijaan haluavat oppia editoimaan videoita. Töissä pitää ymmärtää tietotekniikkaa ja internetiä laaja-alaisesti sekä osata ennakoida tulevia ilmiöitä. Sitä pitää koko ajan opiskella omaehtoisesti ja käyttää vapaa-ajallaan.

Köyhä vanhuus

Laukkaselle niukkuuteen valmistautuminen ei ole uutta. Hänen vanhempiensa työurat ovat edenneet paljolti samalla lailla.

– Nykytilanne muistuttaa monesta asiasta, jotka tapahtuivat 90-luvulla meidän perheessä, hän sanoo.

Laukkasen vanhemmat olivat opiskelijoita hänen ollessaan pieni.

– Lama oli pahimmillaan. Oli hyvin tiukkaa ja vanhemmat tekivät pätkätöitä, kuten tekevät edelleenkin. Kuvio on tuttu.

Laukkasen vanhemmat varoittelevat häntä ajautumasta samanlaiseen tilanteeseen.

– He puhuvat usein siitä, etten tekisi samoja virheitä enkä antaisi opintojen venyä, hän kertoo.

– En voi vastata muuta kuin, että ei ole hirveästi vaihtoehtoja. Ei heilläkään ole tarjota minulle ratkaisuja, jotka oikeasti olisivat mahdollisia.

Haaveena vakityö

Laukkasen sukupolvi tietää, että sitä odottaa köyhä vanhuus.

– Toki enemmän mietitään tämänhetkistä tilannetta ja ehkä vähän huomistakin. Mutta kun porukka miettii työuriaan, todetaan, että se heijastuu myös vanhuuteen. On selkeästi tiedostettu asia, että töitä pitää tehdä, jotta eläke kertyy.

– Puhumme paljon siitä, että työnantajat vaativat kokemusta, jotta töitä saisi, mutta kokemusta ei kerry, koska ei saa töitä. Tiedostamme, että köyhyys jatkuu läpi elämän, jos töitä ei löydy. Ne ovat hyvin onnekkaita, jotka saavat vakitöitä.

Laukkanen toteaa, että useimmat haluavat vakituisen työpaikan.

– Kukaan ei halua elää muutaman kuukauden tai vuoden sykleissä. Vakituinen työpaikka on haave, jotta pystyy perustamaan perheen ja suunnittelemaan muuta elämäänsä töiden ympärille, hän sanoo.

– Lasten hankkiminen on tarkkaan suunniteltua. Ei haluta lasta, jos ei pystytä takaamaan sille hyvää elämää.

Ahkerat nuoret

Laukkanen toteaa, että nuoret eivät ole laiskoja.

– Itsekin tykkään töiden tekemistä. Kyse ei ole siitä, etteivätkö työt kelpaisi vaan yksinkertaisesti siitä, että töitä on hyvin vaikea saada. Jos töitä saa, se tapahtuu usein hyvin epämääräisillä työsopimuksilla.

On niitäkin, jotka voivat luottaa siihen, että töitä riittää.

– Tuttavapiirissäni terveydenhoitoalan ihmiset ovat voineet suunnitella elämäänsä pidemmälle. He eivät välttämättä ole hyvätuloisia, mutta pystyvät luottamaan siihen, että töitä löytyy. Toinen luottavainen ryhmä ovat ne, jotka perivät omaisuutta.

Laukkanen korostaa, ettei missään nimessä syytä tilanteesta aiempia sukupolvia.

– Se ei ole myöskään nuorison tai työttömien vika.

Laukkanen muistuttaa, että tilanne ei muutu, jollei työllisyyttä saada nousuun.

– Se on asian ydin.

Vanhempiaan köyhemmät

Sekä Tilastokeskus että Suomen pankki kertoivat maaliskuussa, että viime vuosina Suomessa eniten ovat leikkaantuneet nuorten tulot. Kotitalouksien mediaanitulot ovat vuoden 2010 jälkeen kasvaneet käytännössä vain yli 65-vuotiaiden ikäryhmissä.

Taantuma on vaikuttanut erityisesti 1980-luvulla ja myöhemmin syntyneiden työmarkkina-asemaan.

Sukupolvesta toiseen jatkunut elintason nousu näyttääkin olevan uhattuna. Käytettävissä olevilla tuloilla mitattuna taloudelliset resurssit eivät ole alle 35-vuotiailla kotitalouksilla juurikaan nousseet tasosta, joka heidän vanhemmillaan oli saman ikäisenä ja vanhempiin ikäluokkiin verrattuna nuorten kotitalouksien elintaso on heikentynyt tuntuvasti.

Tilastokeskuksen tulonjakotilaston tiedoista ilmenee, että heikoin tulokehitys 2010–2014 oli kotitalouksissa, joiden pääasiallisesta toimeentulosta on vastannut alle 25-vuotias. Käytettävissä oleva mediaanitulo oli vuonna 2014 lähes 6 prosenttia matalampi kuin vuonna 2010.

Eläkeikäisten tuloihin taantuma ei ole vaikuttanut. 75 vuotta täyttäneiden ikäluokassa reaalitulot olivat vuonna 2014 lähes 6 prosenttia suuremmat kuin vuonna 2010. 65–74-vuotiailla tulot kasvoivat 3,5 prosenttia.

Tilanne huonompi kuin 1990-luvulla

Nuorten heikkoon tulokehitykseen vaikuttavat kasvanut nuorisotyöttömyys, epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen ja muutenkin edellistä sukupolvea heikompi pääsy työmarkkinoille. Tilanne on nyt huonompi kuin 1990-luvun lopulla, jolloin lamavuosista eniten kärsineen ikäluokan kotitalouksien tulot kohenivat nopeasti, kun talouskasvu pääsi vauhtiin.

Vuonna 2015 oli 20–24-vuotiaiden työttömyysaste jo 19 prosenttia, kun se vuonna 2007 oli 12 prosenttia.

Pitkäaikainen työmarkkinoiden ulkopuolelle jääminen on erityisen huolestuttavaa nuorten elinkaaritulojen kannalta, sillä heikko työmarkkina-asema lisää heikon työllistymisen todennäköisyyttä myös tulevaisuudessa.

Elinkaarituloja laskee lisäksi se, että ilman palkkatuloja ei kerry eläkettä. Pitkäaikaisiin työsuhteisiin perustuva eläkejärjestelmä ei tulevaisuudessa siten välttämättä takaa nuorille enää samanlaista sosiaaliturvaa kuin se on tuottanut vanhemmille ikäluokille.

Myös ikäryhmien sisällä on merkittäviä tuloeroja. Myös suurituloisten määrä on kasvanut. Tulojakauman muutosta selittänevät osaltaan erot epätyypillisiin työsuhteisiin juuttuvien ja työmarkkinoilta nopeasti pysyvän jalansijan saavien nuorten välillä. Tuloeroja saattavat selittää myös koulutuserot.

Kulutusmahdollisuuksiin vaikuttavat myös julkisesti kustannettujen palvelujen tarjonta. Viimeaikaiset säästötoimet ovat kohdistuneet keskimääräistä enemmän nuoriin kotitalouksiin. Esimerkkinä tästä ovat päivähoito-oikeuden rajoitukset, päivähoitomaksujen nousu ja leikkaukset koulutuksen määrärahoissa.

Lähteet: Suomen pankki, Tilastokeskus.

Pinja Laukkanen

25-vuotias Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja

Kotoisin Oulusta, asuu Helsingissä

Opiskelee kirjasto- ja tietopalvelualaa Oulun ammattikorkeakoulussa.