Jukka Ormalla pukkaa aihetta juhlaan. Vuosi 2016 merkitsee kuusikymppisiään joulukuussa juhlivalle muusikolle nelikymppisiä taiteellisen uran parissa. Kaiken kukkuraksi Orma on saanut valmiiksi kolmannen sooloalbuminsa Orman oppivuodet.
Orma tunnetaan kitaristina, jonka soittoa ja sävellyksiä on kuultu niin Sielun veljissä, Hassisen koneessa kuin kotimaisen rockkerman projekteissa. Uudella albumillaan Orma ottaa ohjat näyttävästi: levy sisältää kahdeksantoista Orman sävellystä, joista hän on myös sanoittanut kaikki kolmea lukuun ottamatta. Levyn teemoissa vilahtelevat päihteet huumeista viinaan ja rakkaudesta kiimaan.
Teksteissä paljastuu muusikon avara rytmikäsitys ja pettämätön ajoitus, kuten vietin ja uskon rinnastavassa kappaleessa Himon vallassa: ”Sun sanojesi seuraan mä kaipaan kun öisin valvon, sun mielesi villiä vapaata lentoa ashramissa palvon / Sun pyöreän pehmeen persees pulssiin maailmani tää räjähtää.”
Laulajana Orma on kuin maneereistaan vapaa Ismo Alanko tai Tuomari Nurmio, mikä sopii moneen suuntaan kurottavalle albumille. Anssi Nykänen (rummut) ja Eeva Koivusalo (basso) pitävät grooven linjassa, vaikka tyyli ja askelmerkit vaihtelevat.
Yli tuntiin mahtuu myös löysää ja turhaa koristelua. Esimerkiksi mehukkaasti bluessaavaan Aavelaivaan ympätty lapsikuoro ei perustele olemassaoloaan edes kliseenä. Albumi ei ole silti sekava, vaan tekijänsä kuuloinen: kokeileva ja tavanomaisuutta välttelevä. Orman oppivuodet onkin enemmän muusikon ja säveltäjän kuin puhtaan lauluntekijän levy.
Jukka Orma: Orman oppivuodet. Tum Records 2016.